Jennereillä jonkinasteista jatkoa täällä!

06.02.2013

Into jatkamiseen on muutenkin vähän kortilla ja nyt kun Vuodatus meni näinkin kusiseksi, tekee vaan mieli itkeä.
Tottakai haluaisin saada Jennerit päätökseen, mutta pitää hieman miettiä tätä asiaa.

16.12.2012

Osa 20 julkaistu! Kuvaa klikkaamalla lukemaan!

08.12.2012

Osa 20 on jo täysin valmis, pitää enää vaan siirtää kuvat photobucketiin ja liittää tekstiin. Ongelmana on tosin taas nopean netin puute, nimittäin asuntolan netti on todella hidas ja pelikone on siellä enkä jaksa sitä raahata ennen joululomaa kotiin.
Yritän kuitenkin sitten vähän joulun alla julkaista osan. Ja ajattelin myös, että perijän voisin julkistaa sitten joulupäivänä :)

30.11.2012

Joo, olis vihdoin osa 19 julkaistuna :) Lukemaan siitä!

Tässäpä tätä osaa, lukekaa vaan -->

_____________________________________________________




"Sattuuko se kovinkin helvetisti?", Gunn kysyi hermostuneena Caritalta. He olivat istuneet lävistysliikkeen odotustilassa jo noin kaksikymmentä minuuttia ja sinä aikana Gunn oli esittänyt saman kysymyksen jo varmaan 40 kertaa.



"Vähän se vaan nipistää. Usko mua, mulla on itselläni neljä huulikorua", Carita huokaisi tuskastuneena. Hän halusi, että Gunn hoitaisi homman jo pois alta.



"Sä siellä, sun vuoro", ovelta kuului kohta. Gunn nielaisi kuuluvasti ja nousi penkiltä täristen pelosta.



"Mä tuun niin katumaan tätä", hän mumisi vielä ovelle kävellessään. Carita tyytyi vain nauramaan.



"Labret, vai?", lävistäjä varmisti vielä etsiessään neulaa.
"Joo", Gunn mumisi ja mietti samalla, ehtisikö vielä paeta tilanteesta.



Parin minuutin kuluttua Gunn kuitenkin tuli huoneesta ulos huuli lävistettynä.
"Vähän toi sopii sulle", Carita huokaisi ihastuneena ja suuteli poikaystäväänsä.



"Joo, mut mutsi tuskin osaa arvostaa", Gunn naurahti.
Hän ja Carita olivat seurustelleet jo pari kuukautta, joten pian tulisi varmaan se aika, kun Gunn esittelisi tyttöystävänsä myös vanhemmilleen. Sentään Amor tuskin raivostuisi Gunnin yhdestä huulikorusta niin paljoa, kun mukana olisi Carita jolla oli neljä.

====================



Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia Nico oli taas livahtanut ulos Catalinan huomaamatta tapaamaan Riveriä.



Kun River oli ensimmäistä kertaa ensitapaamisen jälkeen soittanut Nicolle, Nico oli hieman säikähtänyt, että tämä oli vähintäänkin jonkinsortin stalkkeri tai pedofiili. Siitä huolimatta hän oli suostunut tapaamaan Riverin ja oli todennut, että River ei todellakaan tuntunut olevan hänestä kiinnostunut seksuaalisessa mielessä.
Nykyään he tapasivat vähintään kerran viikossa, yleensä keskustan yössä. Aika kului pääasiassa jutellen. River oli selvästi kokenut elämänsä aikana paljon ja hänellä oli paljon tarinoita kerrottavana.



Tällä kertaa Nico oli jopa avautunut Riverille epäonnekkaasta suhde-elämästään.
"Älä huoli, kyllä sä vielä jonkun löydät. Ei mullakaan tuntunut menevän oikein putkeen ennen kuin tapasin Elsen", mies lohdutti aidosti myötätuntoisena.



Nico nyökkäsi epäuskoisena. Kaikki hokivat aina sitä, että kyllä se oikea vielä kävelisi vastaan, mutta entä jos ei kävelisikään? Oli todella hankalaa uskoa pelkkiin sanoihin.
"Kerro mulle", Nico pyysi.



"Ai mun parisuhteista vai?", River nauroi huvittuneena. Hän oli nuorena ollut sellainen playeri, että ei hänellä vielä Nicon iässä edes ollut tyttöystävää.
Nico kuitenkin jatkoi vinkumistaan, joten River antoi periksi.
"Okei, no mistäs sitä aloittaisi...", hän alkoi miettimään.



"No mun ensirakkaus oli ehdottomasti Chase. Me opiskeltiin samassa yliopistossa ja tavattiin kaverin kautta. Olin tottunut siihen, että kaikki tytöt kuolasi mun perään ja sain ihan kenet halusin, mutta Chase oli erilainen. Chase oli itsenäinen poikatyttö, joka ei ollutkaan lääpällään muhun. Kesti yllättävän kauan ennen kuin Chase lopultakin alkoi lämmetä mulle.
Lopulta me kuitenkin päädyttiin yhteen ja mentiin naimisiinkin parin vuoden seurustelun jälkeen. Me saatiin kauniit kaksoistytöt nimeltä Sable ja Sheena.
Kaikki kuitenkin tapahtui vähän liian nopeasti. Mulla iski pakokauhu ja aloin miettiä, että oliko sittenkään järkevää perustaa perhe niin nuorena. Sitä ei kuitenkaan saanut enää peruttua, joten päätin olla kusipää ja paeta mun perheen luota toisen naisen syliin.



Elisabeth oli eksoottinen kaunotar, jonka tapasin yhdellä työmatkalla Twikkii-saarella.
Me jotenkin rakastuttiin toisiimme. Elisabeth oli kaunis, rento ja fiksu nainen, joten ihastuin häneen välittömästi. Se oli todella väärin Chasea kohtaan, mutta mun ja Chasen avioliitto oli kuihtumassa kasaan ja Elisabeth näytti siinä tilanteessa oikealta unelmien täyttymykseltä.
Lopulta Elisabeth kuitenkin vain katosi jälkiä jättämättä. Se ei enää ottanut muhun minkäänlaista yhteyttä ja ei edes vaivautunut kertomaan miksi.
Syy kuitenkin selvisi, kun Chase eräänä päivänä löysi vauvan meidän etupihalta. Elisabeth oli tuonut sen sinne. Se oli meidän lapsi, Lita. Elisabeth oli yrittänyt kasvattaa sen yksin, mutta valitsi lopulta perheensä vauvan sijaan ja toi sen minulle.
Tämän episodin, mun huumeongelmien ja itsemurhayrityksen vuoksi mä ja Chase päädyttiin sitten eroamaan.



Muutin Sablen ja Sheenan kanssa mun mutsin luo asumaan. Siellä mä sain keskittyä bilettämiseen sillä välin, kun mutsi hoiti lapset.
Ja sitten mä tapasin hänet. Hän oli itse Rakkaus. Kaunis, seksikäs, vapaa, villi ja mahdoton kesyttää. Hänen kanssaan halusin elää uudestaan sitä nuoruutta, mikä minulta meni ohitse ollessani Chasen kanssa naimisissa. Halusin vaan elää vapaana kaikista kahleista ja rakastaa häntä. Mutta Rakkautta on miltei mahdotonta rakastaa. Hän jäi luokseni aina hetkeksi, mutta sitten taas livahti minulta karkuun. Vaikka mieleni tekikin, olisi ollut tyhmää tehdä mitä sydän sanoi. Joten hylkäsin Rakkauden ja valitsin hänen sijaansa kolme kaunista tytärtäni."



Nico oli kuunnellut koko tarinan ajan Riveriä haltioituneena. Hänen mielestään oli traagista, että River oli joutunut hylkäämään elämänsä rakkauden lastensa vuoksi.
"Mitä Rakkaudelle kävi?", Nico kysyi kiinnostuneena.



River kohautti olkiaan.
"En ole täysin varma. Luulen, että hän löysi itselleen jonkun minua paremman. Ainoa asia minkä tiedän varmasti on se, että hän synnytti minulle neljännen kauniin tyttären ja kuulemani mukaan myös ensimmäisen poikani."



Nico nyökkäsi tyytyväisenä tarinan loppuun. Sentään Rakkaudelle oli jäänyt jotain muistoksi Riveristä.
Nyt mies nousi maasta ja tumppasi tupakkansa.
"Mutta eiköhän tässä ollut tarpeeksi tarinointia yhdelle illalle. Else ja Safi varmaan odottaa mua jo kotona. Mutta soitellaan taas joskus", hän hymyili vielä Nicolle.



Pois kävellessään River mietti, miten mahdollista olisi, että Nico tajuaisi Rakkauden olevan Nicon äiti, Amor. River ei tuntenut olevansa vielä valmis paljastamaan joitain asioita Nicolle, sillä se olisi liian hankalaa. Mutta kyllä sekin päivä vielä koittaisi, kunhan hän olisi kerännyt tarpeeksi rohkeutta.

====================



"Äiti ja isä, tässä on mun tyttöystävä Carita", Gunn esitteli hermostuneena. Suuri päivä oli lopultakin koittanut ja Gunnia pelotti, mitä mieltä vanhemmat olisivat tytöstä.



"Hauska tavata, Carita. Gunn, mikä sulla on huulessa?", Amor kysyi tuijottaen poikaansa pistävästi alahuuleen. Gunn pyöritteli silmiään. Amor voisi edes teeskenellä olevansa poikansa uudesta tyttöystävästä kiinnostunut.



"Lävistys", Gunn kohautti olkiaan.
"Ja annoinko mä luvan ottaa sellaisen?", Amor kysyi.



Gunn vain nauroi.
"Mihin mä sun lupaa muka tarvitsen? Mä oon seitsemäntoista vuotias ja en ees asu sun luona!"



Amoria alkoi todenteolla ärsyttää pojan asenne asiaa kohtaan.
"Helvetti soikoon, sä oot just niinkun isäs!", hän huusi ajattelematta asiaa tarkemmin.



Koko huone meni hiljaiseksi. Carita vaihteli painoa jalalta toiselle vaivaantuneena ja kirosi sitä, että joutui keskelle perheriitaa. Vielä enemmän vaivaantunut oli kuitenkin Oscar, joka kyllä tajusi, että "isällä" Amor ei todellakaan tarkoittanut häntä.



"Ehkä me tullaan takaisin joku muu päivä", Gunn mumisi ärsyyntyneenä äitinsä käytöksestä ja kääntyi kannoillaan vetäen myös Caritan mukanaan ulos talosta.



Nuorten lähdettyä Amor kääntyi Oscarin puoleen.
"Sori kulta, mä en tarkoittanut sitä", hän pyyteli anteeksi, mutta Oscar oli selvästi loukkaantunut.



Välillä vaan oli todella hankalaa muistaa, etteivät Nico ja Gunn olleet oikeasti Oscarin lapsia. Siksi oli aina yhtä musertavaa, kun se tosiasia tuli esille.



"Vitun skitso... Sori et sun piti nähä tuo", Gunn päivitteli Caritalle ulkona. Tyttö kuitenkin vakuutteli ettei häntä haitannut.



Samaan aikaan kotona Nico oli kutsunut Viktorin käymään. He olivat tapailleet jo parin kuukauden ajan melko epäsäännöllisesti. Nico oli Viktorista todella kiinnostunut, sillä tämä oli niin mysteerinen ja synkkä.



"Kuule, me ollaan tapailtu jo tosi kauan, mutta me ei silti seurustella. Joten mä ajattelin kysyä, että haluaisitko sä seurustella mun kanssa?", Nico kysyi ujosti. Hän pelkäsi, että Viktor vastaisi kieltävästi.



Viktor näytti otetulta, mutta hieman epävarmalta.
"Se ei oo ihan noin helppoa...", hän mumisi vaivaantuneena. Nicon ajatukset valtasi pelko siitä, että kohta Viktor kertoisi olevansa jo parisuhteessa jonkun muun kanssa tai olevansa sitoutumiskammoinen.



"Kerro", Nico käski päättäväisenä, vaikkei ollut varma halusiko edes tietää. Viktor vaihtoi asentoaan tuntien olonsa epämukavaksi.



"No siis... Sä et varmaan usko tätä, mutta mä oon niinku vampyyriperheestä... Mun mutsi on vampyyri, faija on vampyyri ja mustakin tulee vampyyri heti, kun täytän kahdeksantoista. Se on aina ollut tytöille ongelma, sillä ne aina pelkää, että mun porukat suunnilleen syö ne tai jotain", Viktor selitti vaivaantuneena tarkkaillen samalla Nicon reaktioita. Hän oletti, että kohta tyttö joko juoksisi karkuun tai haukkuisi häntä valehtelijaksi.



Kun Nico ei kuitenkaan reagoinut oikein mitenkään, Viktor jatkoi puhumista.
"Ja tuota, ongelmahan ois niinkun kans siinä, että jos meidän jutusta oikeesti tulis jotain, niin mun pitäis joko kattoo kun sä vanhenet samalla, kun mä ite pysyn nuorena tai muuttaa sut vampyyriks, mihin sä kuitenkaan tuskin suostusit..."



Nico vain kohautti olkiaan.
"Ei se mua haittaa, että sä oot, tai no susta tulee vampyyri."
Mieluummin vampyyri kuin naimisissa, parisuhteessa tai muuten vaan idiootti.
Olihan se tietenkin pienoinen yllätys, että vampyyreitä oli olemassa, mutta ei se Nicoa pelottanut tai haitannut.



Viktor oli aidosti yllättynyt.
"Okei... No, mitäs me sit tehdään tän asian suhteen?", hän vain sopersi hämmentyneenä.



Nico veti pojan syliinsä ja katsoi häntä syvälle silmiin.
"Otetaan ihan rauhassa. Katellaan, että mitä tästä kehittyy ja jos hyvin käy, niin ei mua haittaa, että sä vähän puraiset mua kaulasta", hän nauroi iloisena.



"Okei... Eli me seurustellaan nyt, vai?", Viktor naurahti ujosti. Nico nyökkäsi.
"Kyllä se mulle käy."

====================



"Panisin."



"En panis."



"En tiiä. Panisitko sä?"
"Ehkä."



Gunn ja Carita olivat istuneet koko päivän puistossa katsellen ohikulkijoita. Pari tyyppiä oli jo vilkaissut heitä aika pahasti, varsinkin jos kumpikaan ei ollut pitänyt kyseistä henkilöä kovin pantavana.



Caritan kanssa oli paljon rennompaa ja mukavampaa seurustella kuin Vivin. Carita ei ollut mustasukkainen, joten Gunn ei tuntenut oloaan tukahdetuksi ja he pitivät yhdessä hauskaa esimerkiksi juuri tällä tavalla kuin nyt. Lisäksi Caritalle yöelämä ei ollut ongelma, vaan hän usein pyöri Gunnin mukana keskustan yössä.



Eikä Carita todellakaan ollut egoistinen pikkulissu, joka eli elämänsä ajatellen, mitä muut hänestä ajattelivat. Itseasiassa Carita ei välittänyt vitun vertaa siitä, mitä mieltä muut hänestä olivat. Ja ei oikeastaan enää Gunnkaan.



Gunnista tuntui, että hän rakastui Caritaan päivä päivältä enemmän. Ja hän uskoi todella, että tunne oli molemminpuolinen.



Nicokin tunsi olevansa rakastumassa Viktoriin. Hän jäikin jatkuvasti peilin eteen katselemaan itseään ja miettimään, miltä hän näyttäisi vampyyrinä.
Tosin jos hänestä tulisi vampyyri, niin pystyisikö hän edes näkemään itseään peilistä? Vaikka Viktor oli kertonut paljon vampyyreistä, Nicolle oli yhä hieman epäselvää, mitkä vampyyrien ominaisuudet olivat totta ja mitkä pelkkää tarua. Pystyisikö hän muuttumaan lepakoksi? Tai kimaltaisiko hän auringonpaisteessa? Entä joutuisiko hän nukkumaan arkussa päivät?



Nicon ajatus katkesi, kun puhelin pärähti soimaan.



"Haloo?", hän vastasi puhelimeen odottaen, että soittaja pyytäisi kohta puhelimeen joko Catalinaa tai Briania.



Nico yllättyikin, kun soittaja kertoi nimensä.
"Moi, River tässä."



Nico oli juuri alkamassa kyselemään kuulumisia, kun mies kuitenkin keskeytti hänet.
"Musta tuntuu, että sun pitäisi tietää eräs asia... Muistatko, kun kerroin sulle siitä mun exästä, Rakkaudesta? Rakkaus tunnetaan itseasiassa myös nimellä Amor... Nico, sun äitisi on Rakkaus."

___________________________________

Dodiin, siinäpä se :) Mielipidettä ja kommenttia olisi kiva saada.

Dodiin. Long time no see. Tosiaan tässä on ollut tällainen melko pitkä tauko tämän legacyn kirjoittamisesta, joten sori siitä. Mutta eipä tässä muuta, käykää vaan osan kimppuun -->
_______________________________________




"Gunn, sun opettajasi soitti mulle aiemmin tänään", Catalina huomautti toruvalla äänensävyllä lähestyessään Gunnia. Gunnin teki mieli hakata päätänsä seinään.



Sen sijaan Gunn kuitenkin veti naamalleen perusilmeensä ja pysyi rauhallisena.
"Aijaa. Mitäs se?", hän kysyi teeskennellen, ettei tiennyt asiasta mitään. Catalina kuitenkin katsoi häntä tietäväisenä.



Gunn ja Nico olivat tosiaan asuneet kumminsa ja tämän perheen luona jo pari kuukautta. Molemmille oli tapahtunut niin paljon asioita lyhyen ajanjakson aikana, että heidän oli pakko saada taukoa siitä kaikesta.



Gunnin ja Vivin suhde oli saanut ikävän päätöksen, kun Vivi oli parin viikon mykkäkoulun ja välttelemisen jälkeen jättänyt Gunnin ilman minkäänlaista pätevää selitystä.



Nicon rakkauselämä oli myös mennyt entistäkin hankalammaksi, kun Claude oli lupautunut auttamaan häntä etsimään Alexia. He kiertelivät jonkin aikaa läheisimpiä kaupunkeja etsien miestä, mutta se ei tuottanut tulosta. Siinä etsintöjen ohella pääasia onnistui unohtumaan, kun Nico rakastui Claudeen.



Sekään suhde ei mennyt aivan kuten Nico oli kuvitellut sen menevän. Parin kuukauden seurustelun jälkeen Nico sai tietää Clauden olevan naimisissa. Nico olisi ollut valmis unohtamaan asian ja jatkamaan suhdetta jos Claude olisi eronnut vaimostaan, mutta Claude vasten Nicon odotuksia valitsikin vaimonsa Nicon sijaan.



Näiden tapahtumien seurauksena kaksoset päättivät yhdessä alkaa etsimään jotain paikkaa, johon paeta joksikin aikaa. Ja siinä kohtaa Catalina tuli vastaan ottamalla kaksoset luokseen asumaan.
Aluksi Oscar ja Amor olivat olleet ideaa vastaan, mutta tajusivat lopulta, että ehkä näin olisi parempi. Amorista oli jopa hieman helpottavaa saada lapsista hieman taukoa, sillä Gunnin kanssa oli ollut pieniä ongelmia. Oli raskasta huomata, että Gunn alkoi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän Riveriä.



Siitä nämä kaikki lintsaamisetkin juonsivat juurensa. Gunnia ei vain jaksanut enää kiinnostaa koulu, kun kavereiden kanssa keskustassa pyöriminen oli paljon hauskempaa.



"Montako kertaa mun pitää sanoa, että sun täytyy käydä koulussa?", Catalina aloitti saarnaamaan jo ties kuinka monetta kertaa. Gunn pyöritteli silmiään kyllästyneenä. Hänen oma asiansa se oli, jos hän ei jaksanut käydä koulussa.



"Just. Mä lupaan mennä huomenna", Gunn mumisi noustessaan sohvalta ja livahti Catalinalta karkuun ennen kuin tämä ehti estää.



Kello oli jo lähellä ilta kahtatoista, mutta kyllä keskustassa varmasti riittäisi porukkaa. Ainakin siihen nähden, että Gunn tunsi melkein jokaisen ihmisen, joka pyöri keskustassa vähänkin enemmän kuin tarvetta oli.



Oli kätevää asua Seransolan keskustassa sen entisen hienostolähiön sijaan. Kaikki oli vain kävelymatkan päässä omasta kodista.



Ainoa ongelma oli oikeastaan se, että keskustan porukoilla ei ollut mitään pysyvää tapaamispaikkaa. Lähiössä sellaisena oli toiminut aina joko S-Kaupan etupiha tai urheilukentän portaikko. Keskustassa sai etsiä aika kauan ennen kuin lopulta löysi tuttuja naamoja.



Etsintä tuotti tulosta lopulta parin kilometrin harhailemisen jälkeen, kun Gunn huomasi tutun näköiset tulenpunaiset hiukset erään puiston penkillä.



Kukaan muu tämän iltaisesta porukasta ei näyttänyt tutulta, kuin punahiuksinen Gielle, jonka kanssa Gunn oli käynyt pari kertaa juhlimassa keskustan yössä aiemminkin.



"Moi!", Gielle huikkasi heti tunnistettuaan Gunnin. Gunn nosti kätensä tervehdykseksi ja silmäili samalla kaikkia paikallaolijoita. He olivat kaikki melko vanhoja 17-vuotiaaseen Gunniin verrattuna, ainakin 20-vuotiaita. Tosin mahtui porukkaan yksi selvästi häntä nuorempikin naishenkilö.



"Otatko kaljan?", Gielle kysyi ja tyrkkäsi pullon Gunnin käteen ennen kuin tämä ehti vastata mitään.
"Voinkin tässä heti varoittaa, että tänä iltana ei erityisemmin ryypätä sillä JOKU ei ostanut tarpeeksi juomia", tyttö jatkoi kohta ja vilkaisi toista porukan mustatukkaisista miehistä hyvin murhaavasti.



"Okei, ei haittaa. Satutko muuten tietämään että onko Ramona tulossa tänne tänään?", Gunn kysyi muka ohimennen.
Oikeasti hän oli kenties hieman ihastunut kyseiseen tyttöön. Eikä ihan syyttä, sillä Ramona oli taatusti jokaisen teinipojan unelmien tyttö. Gunn oli välittömästi iskenyt silmänsä tuohon vaaleahiuksiseen, kurvikkaaseen ja villiin kaunottareen. Ja vaikka Gunn halusikin kieltää koko asian, Ramona kieltämättä muistutti hälyttävästi Viviä.



Gielle pyöritteli silmiään. Gunn ei todellakaan ollut ainoa Ramonaan ihastunut poika. Gielleä alkoi jo ärsyttää katsoa kuinka kaikki pojat olivat valmiita vaikka myymään sielunsa vain saadakseen Ramonan itselleen edes hetkeksi.



"Tuus vähän käymään tuolla", Gielle viittasi päällään hieman syrjäisempään kohtaan puistoa. Gunn nyökkäsi hämmentyneenä ja lähti kävelemään naisen kanssa pois porukan luota.



He kävelivät sellaisen matkan päähän, etteivät muut enää kuulisi heitä. Sitten Gielle avasi vihdoin suunsa.
"Gunn, sä oot mukava poika ja olisi musta tosi inhottavaa katsoa, kun suhun sattuu. Joten ihan oman etusi vuoksi mä pyydän sua pysymään ihan vitun kaukana Ramonasta."



Gunn katsoi Gielleä ihmeissään. Mitä pahaa niin viaton ja kaunis olento kuin Ramona voisi muka tehdä?



"Sen sijaan", Gielle jatkoi saaden Gunnin hämilleen. "Näetkö tuon söpön pienen blondin? Sen nimi on Carita. Se on 15 eli pari vuotta sua nuorempi, mutta mä oon melko varma, että te tulisitte tosi hyvin toimeen."



Gunn kääntyi katsomaan tyttöä jota Gielle osoitti. Tyttö oli tosiaan ihan nätti ja muistutti hänkin hieman Viviä. Ainoana miinuksena oli lyhyet hiukset.



"Carita, vai?", Gunn kysyi kiinnostuneena. Gielle hymyili tyytyväisenä ja nyökkäsi.
"Mä voin esitellä teidät toisillenne", hän ehdotti. Gunn tottakai suostui ehdotukseen ja he kävelivät takaisin porukan luo.



"Tyypit hei, tässä on mun kaveri Gunn. Se tulee viettämään tän yön meidän kanssa. Gunn, vasemmalta oikealle tässä on Sinister, mun kaksoissisko Verena, Carita ja Edge", Gielle esitteli osoitellen samalla ihmisiä vuorotellen. He kaikki katsoivat Gunnia arvioivasti, mutta näyttivät pitävän näkemästään. Carita varsinkin.



Gunn sulavana naistenmiehenä meni heti Caritan juttusille.
"Joten... Mitä koulua sä käyt? Sä näytät jotenkin tosi tutulta", hän kysyi katsellen samalla tyttöä päästä varpaisiin.



"Mä käyn Mortimer Goottilan yläastetta", Carita hymyili. Nyt Gunn tajusi mistä tyttö oli tuttu, he tosiaan kävivät joskus samaa koulua. Hän ei ollut tunnistanut tyttöä vain siksi, että oli vielä yläasteen aikana pyörinyt aina pelkästään siinä samassa pienessä kaveriporukassa.



"Oikeesti? Mäkin kävin!", Gunn totesi innostuneena. Carita nyökkäsi. Hän oli varmaan jo nähnyt Gunnin joskus koulussa.



"Mutta juu... Haluisitko sä lähteä mun kanssa jatkamaan iltaa kahdestaan? Siis ei niinkun silleen yhdenyönjuttuna vaan niinkun silleen, että mentäisiin vaikka jonnekkin hengaamaan kahdestaan ja tutustuttaisiin ja silleen?", Gunn ehdotti hieman ujostellen. Vaikka hän olikin sulava naisten kanssa, tällaiset tilanteet olivat aina hieman hankalia.



Hänen onnekseen Carita kuitenkin suostui.
"Okei. Lähetäänkö heti?", hän kysyi iloisesti.



Jonkin aikaa he vain kiertelivät kaupungilla jutellen. Gunnin lompakko oli jäänyt kotiin, joten ravintolaan hän ei voinut tyttöä viedä ja baariinkaan ei riittänyt ikä, joten he eivät oikein meinanneet löytää sopivaa treffipaikkaa.



Lopulta he kuitenkin päätyivät erääseen puistoon istumaan. Kun keskustelu alkoi lopulta sujua minuutit muuttuivat nopeasti tunneiksi ja tunnit kokonaiseksi yöksi.



Aika kului liian nopeasti ja pian oli jo aamu. Molempien oli lähdettävä kouluun, mutta he vaihtoivat puhelinnumeroita ja päättivät tavata taas pian. Caritan tehdessä lähtöä Gunn päätti vielä toteuttaa sen, mitä oli ajatellut jo koko yön ja suuteli tyttöä.

===================

"... Ja sitten me suudeltiin. En nyt haluaisi mennä asioiden edelle, mutta musta oikeesti tuntuu, että se on se oikea", Gunn selosti innoissaan siskolleen ennen kouluun lähtöä. Hän oli edelleen yltiö hyvällä tuulella treffien jäljiltä ja hymyili kuin naantalin aurinko.



Nico kuunteli veljensä kertomusta onnellisena tämän puolesta, mutta myös hieman kateellisena. Tuntui niin epäreilulta, että veljen rakkauselämä oli kuin suoraan romanttisista elokuvista, kun Nicolla itsellään ei koskaan mennyt sillä saralla hyvin.



"Miten romanttista", Catalinan tytär Larissa huokaisi sängyltä. Larissa oli vasta 10-vuotias, joten hänellä ihmissuhdeasiat olivat vielä vasta edessäpäin, mutta hän tykkäsi silti kuunnella muiden kertomuksia.



Nico tuhahti huvittuneena.
"Älä Larissa-kulta odota liikoja, suurin osa miehistä on täysiä kusipäitä", hän huomautti katkerana.



Gunn vain pyöritteli silmiään. Hänen mielestään Nico yleisti aika törkeästi, sillä itsehän hän aina meni rakastumaan miehiin, jotka olivat hänelle aivan liian vanhoja. Miten siinä muka voisi käydä hyvin?



"Kuule siskokulta, tänään lähdetään yhdessä juhlimaan", Gunn totesi hieman vastahakoiselle Nicolle. Toisin kuin veljensä, Nico ei erityisemmin tykännyt liikkua keskustan yöelämässä.



"Onko pakko?", Nico huokaisi tuskastuneena, mutta antoi lopulta periksi kun Gunn katsoi häntä vaativasti.

===================



Illalla kaksoset tosiaan suuntasivat juhlimaan. Ennen sitä Gunn tosin sai odottaa tuskalliset pari tuntia käytävässä kun Nico yritti valita vaatteita.



Kun Nico sitten lopulta tuli ulos, Gunn ei yhtään tajunnut, miten noiden vaatteiden valitsemisessa meni niin helvetin kauan.
"Ajattelitko oikeesti noissa lähtee?", poika tirskahti katsoen vaatteita, joita Nico käytti yleensä ihan koulussakin.



Nico katsoi veljeään hämmentyneenä.
"Joo. Mikä vika?", hän kysyi katsellen päällensä vetämiään vaatteita, jotka hänen silmäänsä näyttivät ihan hyviltä.



"Anna mä valitsen sulle vaatteet", Gunn nauroi ja veti siskonsa takaisin tämän huoneeseen.



Puolentunnin päästä he olivat lopulta valmiita lähtemään. Gunn valitsi Nicolle vaatteiden lisäksi myös meikit ja hiustyylin. Uusi ulkonäkö ei ollut oikein Nicon tyyppinen, mutta kyllä hän silti piti siitä.





Alku-ilta meni oikein mukavissa merkeissä. Yökerhossa riitti hyvännäköisiä tyttöjä, joista osa tuli jopa pyytämään Gunnia tanssimaan, mutta Gunnilla oli vain Carita mielessä.



Nico sen sijaan iski silmänsä mustahiuksiseen poikaan, joka jossain välissä iltaa kävi tiskin luona.



"Ei kai sua hirveesti haittaa jos mä meen tanssimaan tuon kanssa?", Nico kysyi veljeltään anteeksipyytävä, sillä pelkäsi pilaavansa heidän sisarus-iltansa. Gunn kuitenkin ravisteli päätään.
"Käy kimppuun vaan."



Koko loppuillan Nico roikkui tässä Viktor-nimisessä pojassa kuin verhot ja saikin tämän lopulta kiinnostumaan hänestä. He vaihtoivat puhelinnumeroita ja sopivat menevänsä joskus treffeille.



Viktorin lähdettyä Nicolla alkoi olla hieman huono olo juomisen seurauksena. Hän vetäytyikin sohvalle istumaan joksikin aikaa.



Pian sohvalle ilmestyi myös vanhempi mies, joka vaikutti jollain oudolla tavalla tutulta.



Mies silmäili Nicoa kummastuneena todella kauan. Kun Nico alkoi sen seurauksena näyttää hieman hämmentyneeltä, mies lopulta avasi suunsa.
"Tiiätkö, sä näytät ihan pelottavan paljon mun tyttäreltä, Litalta."



Nico oli hieman kummastunut kommentista, mutta päätyi vain kohauttamaan olkiaan.
"Outo juttu", hän totesi hymyillen.



Mies pudisteli päätään huvittuneena, mutta sitten muisti jotain.
"Oho, olenpas mä törkeä. Mun nimi on River. River Jenner", hän esittäytyi.



Nico kummastui siitä, että miehellä oli sama sukunimi kuin hänellä.
"Nico Jenner", hän kertoi nimensä kummastuneena.



River katsoi häntä ihmetellen näitä yhteensattumia. Sitten hän päätti ottaa asiasta selvää.
"Ehkä me ollaan jotain kaukaisia sukulaisia tai jotain", hän naurahti. "Mitkä sun vanhempien nimet on?"



"Oscar ja Amor Bernadotte", Nico kertoi miettien itsekin, olisiko mies hänelle kenties joku pikkuserkku tai jotain vastaavaa. Amorin nimen kuultuaan River kuitenkin valahti täysin valkoiseksi naamaltaan.



"Jaha.... Tuota... Mun täytyy mennä. Oli mukava tavata sut, Nico", hän sopersi ja nousi tuolilta kömpelösti. Nico ihmetteli miehen käytöstä, mutta lopulta vain huikkasi heipat ja jäi katsomaan, kun River juoksi ulos yökerhon ovista.
Jonkin ajan päästä kaksosetkin päättivät lähteä kotiin. Outo mies pyöri yhä Nicon mielessä koko kotimatkan ajan, mutta hän ei nähnyt tarpeelliseksi kertoa Gunnille asiasta.

===================

Siinäpä se osa :) Kommenttia olisi kiva saada.

Oon todella, todella pahoillani etten ole saanut tähän legacyyn aikaiseksi jatkoa niin pitkään aikaan.
Syitä on aika monia. Ensinnäkin aloitin amiskan tänä syksynä joten aika pitkälti hukun välillä koulutehtäviin. Oon saanut täältä sen verran hyviä kavereita, että päivät menee aikalailla siinä, että ravaan niiden kanssa keskustassa. Lisäksi asun myös kaiken lisäksi asuntolassa, joten mieluummin sitä tulee vietettyä aikaa muiden täällä asuvien kanssa kuin istuttua koneella all day everyday.
Yhtenä syynä on myös se, että mulla on nykyään kaksi tietokonetta, toinen täällä asuntolassa ja toinen kotona. Täältä mun opiskelupaikkakunnalta on kotipaikkakunnalle sen verran pitkä matka, että kuljen bussilla ja tuntuisi vain tyhmältä kuljettaa yhtä tietokonetta mukana joka viikonloppu paikasta toiseen. Viikonloput, joina olisi aikaa kirjoittaa, vietän siis kotona, missä on kuitenkin juuri se kone, jossa ei ole simssiä. Näette varmaan ongelman?

Mutta juu, pääasiahan tässä on se, että tämän legacyn jatkamisen halu on suht valtava ja yritänkin aina tilanteen tullen paeta omaan huoneeseen kirjoittamaan ja pelaamaan. Eli uskaltaisin luvata, että jatkoa on luvassa heti kun sitä saan aikaiseksi. Cheers!
Surullisempana uutisena voin kertoa sen, että Virusmäet eivät jatku, sillä tunnen, että mulla on nykyään aikaa enää vain yhden legacyn kirjoittamiselle ja vaikka Virusmäet olisivat se helpompi vaihtoehto noin normilegacynä, oon henkilökohtaisesti paljon kiintyneempi Jennereihin.

PS: Vaihdoin muuten cboxin koska se oli melko täyteen spämmitty. Toivon mukaan tämä uusi pysyy edes hieman siistimpänä :)
PSS: Jennerit ehti näköjään täyttää vuoden tässä tauon aikana. Hyvää syntymäpäivää vaan!