Jee, uusi osa! Ja vieläpä jouluaattona :--D Olkoon tämä nyt mun pieni joululahja teille, kun en mitään jouluextraa tai edes korttia ehtinyt väsäämään ;) Lukemaan vaan! --->

==========================

 

"Voi hyvä luoja. Voi. Hyvä. Luoja. Vihreää? Et voi olla tosissasi", Emma päivitteli kauhuissaan pudistellen päätään. River oli taas vaihteeksi antanut kavereidensa värjätä hänen hiuksensa millä tahansa värillä halusivat, eikä lopputulos todellakaan miellyttänyt Emmaa.

"Ei se nyt niin paha ole", Crowley kohautti olkiaan. Hän oli jo tottunut veljensä spontaanisuuteen.

"Omat on hiukseni", River tuhahti ärsyyntyneenä äitinsä ylireagoinnista.
Teini-ikään tultuaan River oli muuttunut todella paljon. Tyyli oli muuttunut rokimmaksi, kuten myös asenne. Enää Crowleyn ei tarvinnut puolustaa häntä koulukiusaajia vastaan, vaan River kykeni siihen hyvin aivan itsekin. Jos joku uskalsi alkaa hänelle vittuilemaan niin pian kyseinen tyyppi makasi tajuttomana maassa. Myös arvosanat olivat laskeneet rutkasti, vanhempien ja opettajien harmiksi. Piano oli vaihtunut kitaraan ja ujo luonne johonkin aivan muuhun.

Crowley sen sijaan oli pysynyt melko samanlaisena. Hän oli saanut viimeisen peruskoulun vuotensa aikana parannettua arvosanojaan ja oli päässyt lopulta lukioon. Enää hänellä ei ollut edes tarvetta puolustaa veljeään tappeluissa, joten häntä ei myöskään pidetty häirikkönä.
Ainakin ulkoapäin näytti siis siltä, että Crowley oli kunnossa eikä hänellä ollut mitään salaisuuksia. Tosin kuka muu niitä olisi voinut tietää, kun edes Riverillä ei enää ollut aikaa kuunnella.

Ovikellon soitua Crowley lakkasi kuuntelemasta äitinsä ja Riverin sanaharkkaa aiheesta vihreä hiusväri.
"Tullaan", hän huikkasi lähtiessään kävelemään ovea kohti, vaikka tiesi ettei tulija kuulisi.

"Moi", hän tervehti iloisesti avattuaan oven.
"Heissan", tulija naurahti yhtä iloisesti.

Hetken ajan molemmat vain seisoivat vaivaantuneena, koska eivät keksineet mitään sanottavaa.
"Mennäänks takapihalle?", Crowley lopulta ehdotti.

Pojat lähtivät takapihalle ilman että kukaan edes huomasi Crowleyn poistuneen talosta.

He istuivat uima-altaan äärellä oleville lepotuoleille ja laittoivat radion päälle. Radio oli vanha ja siinä oli huono äänenlaatu, mutta silti se oli vielä käytössä.

"Emil, ootko sä vielä kertonut sun vanhemmille?", Crowley kysyi kun pojat olivat kuunnelleet musiikkia parin biisin verran.

Emil kohautti olkiaan.
"Mutsille joo. Isälle ei tarvitse kertoa koska ei se edes periaatteessa kuulu meidän perheeseen."

"Entä sä?", hän katsoi Crowleytä kysyvästi.

Crowley pudisti päätään pettyneenä itseensä.
"En. Siis eihän mun perhe ole homofobinen, mutta pelottaa silti ettei ne hyväksy sitä. Riverin reagointi pelottaa varsinkin. Entä jos se alkaa käyttäytyä samalla tavalla kun sun veljes ja alkaa syrjimään ja kiusaamaan mua?"

"Ettehän te muutenkaan oo enää kovin läheisiä, joten mitä väliä sillä tavallaan ees olis?", Emil naurahti hieman vaivaantuneena ja varovaisesti. Crowley nojasi päätään tuoliin tuskastuneena.

"En mä tiedä. Ja siis vielä sekin kun mä tiedän, että mutsi ja faija haluaa lapsenlapsia, siis ihan biologisia. Jos mä kerron niille niin mä tavallaan tuhoon niiden unelman, kun Riverkään ei taida edes haluta saada koskaan lapsia", Crowley huokaisi ja nousi lepotuolilta.

Emil nousi myös seisomaan ja tarttui Crowleytä käsistä.
"Sun on pakko kertoo niille joskus", hän huomautti sitten.

"Tiedän, tiedän", Crowley mumisi vaivaantuneena, sillä tiesi että Emil oli oikeassa.

"Tää on hyvä biisi, tanssitaan", hän vaihtoi sitten aihetta ja alkoi liikkua musiikin tahtiin. Emil olisi halunnut vielä jatkaa edellistä keskustelua, mutta lopulta myöntyi ja alkoi tanssia Crowleyn kanssa.

====================

Regina kirjoitti: "Sä oot söpö. Haluisitko sä niinku vaikka lähtee mun kanssa kahville tässä joku päivä? :))"

River katsoi tietokoneensa näyttöä huvittuneena. Tytöt osasivat joskus olla todella naurettavia. Tämä kyseinen Reginakaan ei koulussa ollut koskaan uskaltanut sanoa sanaakaan hänelle, vaan oli vain tyytynyt tuijottelemaan kauempaa mustasukkaisena kun hän muhinoi jonkun toisen muijan kanssa. Ja lisäksi Regina oli vielä sellainen perus opettajan lellikki hiku joka ei koskaan tehnyt mitään repäisevää ja jonka nimeä melkein kukaan ei siitä syystä edes tiennyt.

River kirjoitti: "Lol, not. Ehkä unelmissas, muru ;)"
Tämän viestin jälkeen River tuijotti hetken näyttöä, mutta Regina ei enää sanonut mitään. Poika vain tuhahti ja sulki tietokoneen näytön. Tyttö oli varmaan painunut itkemään pakkeja.

Poika oli jo pitkään ollut sitä mieltä, että tyttöjen tunteet oli tehty leikkimistä varten. Hän pyöritti aina montaa tyttöä kerralla, mutta toistaiseksi hänellä ei ollut ollut yhtään tyttöystävää. Miksi hänen muka olisi pitänyt kunnioittaa naisia, kun eivät hänen lempi rock-tähtensäkään niin tehneet?

Kun omasta huoneesta ei löytynyt mitään tekemistä, River päätti mennä alakertaan. Hän löysi Crowleyn keittiöstä istumasta miettiväisen näköisenä.

"Sä oot käyttäytynyt oudosti viime aikoina. Mikä helvetti on vikana?", River toi asian esiin kaunistelematta.

Crowley nielaisi kuuluvasti. River katsoi häntä vaativasti ja heilautteli käsiään tehdäkseen selväksi, että odotti Crowleyn kertovan ongelmansa välittömästi.

"No siis asiahan on siis niin, että... Mä oon homo", poika lopulta selitti hitaasti ja takeltelevasti. Asiansa kerrottuaan hän painoi päänsä alas eikä uskaltanut katsoa Riveriä silmiin. Hän oli varma, että minä tahansa hetkenä veli alkaisi haukkua ja pilkata häntä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuitenkin uskalsi taas avata silmänsä. Hän näki edessään istuvan Riverin vain katsovan häntä normaalisti.
"Ja ongelma oli?", tämä kysyi sitten hämmentyneenä.

"Etkö sä kuunnellut? Mä olen homo", Crowley mumisi sitten vaivaantuneena.

"Sori, mutta mä en näe siinä mitään ongelmaa. Harmi jos sä näet", River vain kohautti olkiaan hyväksyvästi.

Crowley katsoi hetken veljeään hämmentyneenä ja uskomatta korviaan, mutta rentoutui sitten.
"Siis en mäkään siinä mitään ongelmaa näe! Mä vaan luulin, että sä näkisit...", hän naurahti sitten.

"Millaisena kusipäänä sä mua oikein pidät?", River nauroi ja kurottautui pöydän yli lyömään veljeään kevyesti.

"Joten.. Onkos sulla poikaystävää?", River kysyi hetken kuluttua kulmiaan kohotellen. Crowley nauroi ilmeilylle.

"Itseasiassa joo. Emil. Ollaan oltu yhdessä jo pari kuukautta."

"Okei, good for you! Tietääks mutsi ja faija?"

Crowley pudisti päätään ja huokaisi raskaasti. Riverkin hiljeni välittömästi.

"Hei, ei ne sua syö. Kerro vaan niille", hän rohkaisi sitten.
"Mutta, mun pitää tästä kiitää. Missy pitää bileet, joten..."

Nyt Crowley kohotteli kulmiaan kiusaavasti.
"Kuka on Missy?", hän virnisti.

"Yks mun hoito vaan", River kohautti olkiaan. Crowley naurahti veljensä rehellisyydelle. Mahtoikohan tämä Missy tietää olevansa vain "hoito" vai kuvitteliko hän jotain muuta?

"Nägyy", nuorempi veljeksistä huikkasi vielä poistuessaan keittiöstä. Crowley oli jo paljon paremmalla tuulella.

====================

River vietti villin illan ja sitä seurasi tottakai krapulainen aamu.
"Mmh, mitä viime yönä tapahtui?", hän mumisi itsekseen herättyään. Kamala päänsärky esti häntä ajattelemasta selkeästi, ja ainut asia jonka hän halusi tehdä oli mennä takaisin nukkumaan.

Hän hätkähti huomattuaan, että hänen vieressään oli joku.
"Huomenta, kulta. Yö oli ihana", blondi leperteli ja veti Riverin intohimoiseen suudelmaan.

Vaikkei River ollut koskaan aiemmit nähnyt tyttöä eikä edes muistanut tämän nimeä, hän ei valittanut.
"Otetaanko uusiksi?", hän virnisti ja veti blondin takaisin peiton alle.

Parinkymmenen minuutin kuluttua River oli taas valmis nousemaan sängystä.
"Tää on ollut tosi nastaa, mutta mun, mitä helvettiä mä selitän, tarkotan että SUN pitää nyt mennä", hän selitti tunteettomalla äänellä vedettyään vaatteet päälleen.

"Okei. Sähän soitat mulle, vai mitä?", blondi varmisti oikein säteillen ilosta.

"Lupasinko mä soittaa?", River kysyi ihmeissään. Blondi nyökkäsi epävarmasti.

"Noh, mä valehtelin. Adios!", poika hymyili sitten ystävällisesti, vaikka sanoikin niin kamalia asioita. Blondi katsoi häntä uskomatta korviaan, mutta tajusi sitten pojan olevan tosissaan.

Tyttö poistui huoneesta surun murtamana Riverin jäädessä ihailemaan itseään peilistä.

Samaan aikaan alakerrassa Crowley oli vihdoinkin kerännyt tarpeeksi rohkeutta kutsuakseen vanhempansa olohuoneeseen kuulemaan totuuden.

"Mitä nyt poika? Ootko sä vaikeuksissa?", Wesley kysyi huolestuneena.
"Onko koulussa jotain ongelmia?", Emma kysyi näyttäen yhtä huolestuneelta kuin miehensäkin.

"Pliis, olkaa hiljaa. Tää on tarpeeksi hankalaa jo muutenkin", Crowley pyysi pidellen kädellä päätään. Wesley ja Emma vilkuilivat toisiaan hämmentyneinä.

"Kerro vaan", molemmat alkoivat sitten kannustaa näyttäen väkinäisen rohkaisevilta. Ilmeistä päätellen he eivät tienneet, halusivatko edes tietää Crowleyn asiaa.

"Mä oon homo", hän lopulta selitti nopeasti katsellen vuorotellen kummankin vanhemman reaktiota asiaan.

Hetken ajan kumpikin pysyi hiljaa, mutta lopulta Emma loi katseensa Wesleyyn ja avasi suunsa.
"Hah! Mähän sanoin!", hän huudahti vahingoniloisesti.

"Pää kiinni", Wesley mumisi. Sitten hän käänsi katseensa hämmentyneeseen Crowleyyn.
"Hieno juttu, poika!", hän huudahti sitten hieman vaivaantuneena, mutta silti selvästi iloisena ja kannustavana.

"Mä tiesin, että sä paljastaisit tuon meille ennen pitkää", Emma kertoi ylpeänä.
"Mä arvasin!", hän lisäsi vielä osoittaen taas Wesleytä pilkallisena.
"Okei... Kiva, että te otitte tän noin hyvin vastaan", Crowley naurahti helpottuneena pyyhkien otsaansa.
"Millonkas me tavataan sun poikaystävä? Jos sulla siis sellainen on?", Wesley kysyi.

"En mä tiedä. Millon vaan?", Crowley kohautti olkiaan.
He sopivat, että Crowley toisi Emilin parin päivän päästä illalliselle heille. Loppujen lopuksi illallinen sujui hyvin ja Emma ja Wesley pitivät Emilistä kovasti.

====================

Aika kului ja pian poikien kouluvuodet alkoivat olla loppu. Tuli aika lähteä yliopistoon. Crowley joutui lykkäämään omaa lähtöään, jotta voisi aloittaa opintonsa samaan aikaan Riverin kanssa.

"Soittele mulle", Emma vannotti halatessaan Crowleytä. Kaikki matkalaukut oli jo pakattu autoon ja kyydistä puuttui enää vain pojat. Crowley ajaisi ensimmäistä kertaa näin pitkän matkan, mutta häntä ei pelottanut, että jotain tapahtuisi matkan aikana. Wesley oli opettanut hänet ajamaan melkein täydellisesti.

Enää hyvästeltävänä oli Emil.
"Mun tulee ikävä sua", poika totesi halatessaan Crowleytä.

"Hei äläs nyt! Mehän nähdään parin päivän päästä kun sä tulet kampukselle!", Crowley naurahti surullisena. Emil muuttaisi samaan kämppään hänen ja Riverin kanssa, mutta tulisi yliopistolle vasta pari päivää myöhemmin kuin he pienoisen perhetragedian vuoksi.

"So long, bitches!", River vain huusi tanssahdellessaan autolle. Hän ei selvästi halunnut tuhlata aikaansa turhaan nyyhkimiseen, sillä odotti jo innolla yliopiston naistarjontaa ja bileitä.

"Nyt vauhtia jumalauta! Academia Simulumin naisväki odottaa mua jo housut kintuissa!", hän huudahti kun Crowley ei olisi halunnut irroittautua poikaystävästään.

Lopulta pari kuitenkin irroittautui toisistaan ja Crowley alkoi hitaasti peruuttaa autoa kohden. Hän vielä vilkutti haikeasti Emilille parin metrin matkan aikana, samalla kun River pyöritteli autossa levottomana silmiään ja tööttäili auton äänitorvea.

Emma ja Emil jäivät vilkuttamaan haikeina kun auto kaarsi pois pihasta ja lähti pitkälle matkalle kohti yliopistoa.

==========================

Hyvää joulua kaikille! Ja kommenttia saa antaa :))