En pidättele teitä näin pitkän päivitystauon jälkeen enää lukemasta osaa, eli suoraan vaan lukemaan siitä! --->

===================

"Joo, kulti, sä olet mulle se ainoa oikea. Asia on nyt vain näin, että mulla on syöpä, joten mä en halua seurustella kanssasi, koska se päättyisi tragediaan", River selitti tekosyytään puhelimeen, jotta langan toisessa päässä oleva tyttö lopettaisi soittelun.

Crowley ja Emil yrittivät samalla lukea tentteihin, mutta se oli hankalaa naurukohtausten takia. Ei Riverin typerille selityksille vain voinut olla nauramatta.

"Kuules, Miranda. Asia on nyt niin, että päätin eilen jättää yliopiston kesken ja lähteä munkkiluostariin. Huomasin tarvitsevani elämääni Jeesusta, pelastajaa. Halleluuja! Olen pahoillani, mutta en voi enää tavata sinua. Rauhaa ja menestystä sinulle."

"Pitäiskö sun välillä keskittyä biologiaankin? Siis sun pääaineeseesi, jos muistat?", Crowley huikkasi kun River lopetteli jo viidennettä yhdenyönjutulle osoitettua puhelua.

"Mähän teen sitä koko ajan. Ihmisvartalo ja sen toiminta", River virnisti veljelleen, joka tyytyi taas vain pudistelemaan päätään.
Nyt ensimmäisen vuoden toisella puoliskolla sitä alkoi viimeistään tajuta, ketkä olivat tulleet yliopistoon oikeasti opiskelemaan ja ketkä vain pitämään hauskaa.

"Miten vaan. Stella muuten tulee tänne juttelemaan mun kanssa tässä kohta, joten jos voisit kadota siihen mennessä?", Crowley kysyi nostaen vihdoin katseensa kirjastaan.

Crowley sai välittömästi veljensä jakamattoman huomion mainittuaan naishenkilön nimen.
"Stella?", River toisti kysyvästi.

"Älä edes kuvittele", vanhempi veli huokaisi tuskastuneena pikkuveljensä hyperseksuaalisuuteen. 

"Stella on mun parhaita kavereita, joten sitä et sitten pane", hän vannotti laittaessaan kirjaa hyllyyn. River katsoi häntä loukkaantuneena kiellosta.

"River ei pane", Emil toisti poikaystävänsä pyynnön kovaan ääneen, muttei nostanutkaan katsettaan kirjasta. River katsoi kumpaakin vuorotellen loukkaantuneena, tuntien että kaikki olivat liittoutuneet häntä vastaan.

Hetken kuluttua ovikello soikin. River oli jo ehtinyt laittautua ja olikin nyt asemissa oven lähettyvillä.

"Mitä mä just sanoin?", Crowley huokaisi mennessään avaamaan ovea. River vain kohautti olkiaan piittaamattomana.
"Hei, asun mäkin täällä! Eli jos mä haluan seisoa tässä toimettomana, niin se on mun oikeus!"

Crowley olisi halunnut vielä opettaa veljellensä hieman tapoja, mutta ei keksinyt mitään hyvää sanottavaa.
"Heei!", hän huudahti avatessaan oven ja tervehtiessään Stellaa.

"Ole hyvä, istu alas", hän kehotti kun tyttö pääsi ovesta sisälle. River seisoskeli yhä toimettomana liikkuen vähitellen lähemmäs Stellaa.

Kuitenkin juuri kun hän oli saanut saavutettua sohvan ja oli istumassa tytön viereen, Crowley loi häneen murhaavan katseen. Hän tiesi, ettei Crowleytä kannattaisi suututtaa, joten vain tuhahti protestiksi dramaattisesti ja marssi omaan huoneeseensa.
"EI SITTE, EN OIS HALUNNUKKAA", hän vielä huudahti lyödessään oven kiinni niin, että kaikki varmasti kuulivat pamauksen.

Jonkin aikaa River vain makoili sängyllään ja kuunteli oven lävitse mitä Stella ja Crowley puhuivat. Aina kun Crowley yritti pahoitella "veljensä huonosta käytöksestä", River alkoi huutaa täysiä keskeyttäen Crowleyn, joka kirosi mielessään ja hieman äänenkin sitä, että talon seinät olivat niin ohuet.

Keskustelun edetessä River kuuli myös, ettei Stella ollutkaan vapailla markkinoilla vaan parisuhteessa. Kiinnostus tyttöä kohtaan loppui kuin seinään kuten myös salakuunteleminen.

Kun poika ei keksinyt muutakaan tekemistä, hän päätti lähteä ulos. Ehkä häntä lykästäisi kahvilassa?

Itseasiassa, tottakai häntä lykästäisi. Kuten aina. Jostain syystä kaikki naiset tuntuivat olevan heikkona häneen. Varmaan se johtui surullisen näköisistä silmistä ja näteistä kasvojenpiirteistä.

Saavuttuaan kahvilaan River alkoi heti katsella paikan naistarjontaa. Paikasta näyttikin löytyvän parikin hyvää vaihtoehtoa kotiin vietäväksi. Hänellä ei edes ollut kovat vaatimukset petikumppanin suhteen, mutta tottakai nättiä muijaa katseli mieluummin itsensä vieressä herättyään.

Mieluisimman vaihtoehdon paljastuttua alaikäiseksi, River päätti kokeilla tuuriaan erään tumman kaunottaren kanssa. Kyseinen tyttö oli ollut hänen kanssaan samalla luennolla pari kertaa, joten River tiesi hänen nimensä. Tyttö kuitenkin osoittautui kiireiseksi, joten River joutui vaihtamaan taas kohdettaan.

"Hei, söpöläinen", hän tervehti erästä toista tyttöä iskien silmää. Tyttö naurahti huvittuneena eleestä, mutta ei lähtenyt minnekkään. Tämänkin tytön kanssa River opiskeli samaa pääainetta ja oli samoilla luennoilla.

"Mä en ollut viime luennolla, joten halusin vaan kysyä että mikä sen aiheena oli?", hän alkoi keskustella sujuvasti. Hän tiesi oikeat asiat sanottavaksi, etteivät iskun kohteet lähtisi välittömästi karkuun.

Emmy niminen tyttö ei kuitenkaan itsekään ollut kyseisellä luennolla, joten Riverin oli keksittävä jotain muuta.

"Tiiätkö, mulla on aina ollut jotain tunteita sua kohtaan. Sä olet niin kaunis ja mun sydän pomppaa kurkkuun joka kerta kun mä näen sut. Joten mä vaan ajattelin, että lähtisitkö sä mun kämpille vaikka romanttiselle illalliselle?", River kysyi esittäen ujoa.

Hetken ajan Emmy katsoi häntä epäilevänä, mutta suli sitten.
"Oih, tottakai!", tyttö huudahti liikuttuneena.

"Bingo! Toimii aina", River nauroi ivallisesti mielessään kun taksi saapui viemään häntä ja Emmyä kotiin.

Yö Emmyn kanssa sujui upeasti ja seuraava aamu oli samanlainen kuin aina.
"Sori kulti, mutta sydämeni on särkynyt. En siis ole valmis aloittamaan suhdetta kenenkään kanssa, vaikka oletkin upea nainen. Kaikkea hyvää sinulle!", kuului seuraavana päivänä viesti Emmyn vastaajasta.

===================

Crowleyn kielloista huolimatta River oli myös päättänyt jatkaa Stellan hurmaamista tämän poikaystävästä huolimatta. Toisen opiskeluvuoden aikana hän käytti kaikki mahdollisuutensa olla tytön lähellä, mutta yleensä myös Crowley oli valitettavasti paikalla estämässä pojan suunnitelmia.

Lopulta hän kuitenkin sai kiinnostavamman kohteen kiikariinsa.

Tyttö oli Stellan kaveri, joka olikin tämän kautta ystävystynyt lopulta myös Crowleyn kautta. Nykyään kyseinen tyttö kävikin aina Stellan mukana vierailemassa Jennereiden asunnolla.

Tämän Chase-nimisen tytön suhteen Crowley ei ollut sanonut juuta eikä jaata Riverille, mutta oli tehnyt kuitenkin selväksi, että jos River satuttaisi tätä millään tavalla niin turpiin tulisi.
Crowley kuitenkin tiesi varmasti, että Chase kyllä osaisi pitää puolensa. Siksi hän ei kieltänyt veljensä iskemästä tätä.

Pienen monta viikkoa kestäneen alkukankeuden jälkeen Chase olikin alkanut lämmetä Riverille.
Tämä tyttö oli ehdottomasti Riverin vaikein saalis tähän mennessä. Chase ei vain tuntunut olevan sitä tyyppiä, joka hyppäsi sänkyyn parin tunnin flirttailun jälkeen.

Välillä Riveristä jopa tuntui, ettei tämä hyppäisi sänkyyn ollenkaan. Chase tuntui olevan kuin yksi jätkistä, joten flirttailu ei tehonnut. Kavereita heistä kyllä oli tullut.
River ei edes tiennyt mikä häntä kiehtoi tuossa tytössä. Mutta kiinnostus ei vain tuntunut sammuvan vaikka hän miten yritti päästä yli.

Crowleyllä ja Emilillä sen sijaan meni todella hyvin. Tänäkin iltana Crowley oli häätänyt Riverin kotoa ja kokannut vain hänelle ja Emilille romanttisen illallisen.

"Tykkäätkö?", Crowley kysyi hermostuneena. Hän halusi illallisen olevan täydellinen, mutta hän ei todellakaan ollut mikään paras ruoanlaitossa.

"Joo, tää on tosi hyvää", Emil vakuutteli samalla kun yritti olla tukehtumatta kastikkeessa oleviin liian isoihin raakoihin lihanpaloihin.

"Mä tiiän ettei se ole. Mutta kiitos. Mä rakastan sua", Crowley naurahti huvittuneena. Emil ei vain yksinkertaisesti osannut valehdella. Crowley huomasi aina kun tämä valehteli, sillä silloin tämä rupesi sönköttämään ja räpyttelemään silmiään.

"No okei, ehkä tässä ruoassa olisi parannettavan varaa, mutta kyllä sä opit", Emil myönsi lopulta kun tajusi jääneensä kiinni valehtelusta.

"Tosin en oo varma, että ehditkö nähdä mun oppivan. Siis pysytäänkö me edes niin kauan yhdessä", Crowley naurahti vaivaantuneena. Hän pyöritteli haarukalla ruokaansa ympäri lautasta yritellen vältellä sen syömistä nälästä huolimatta.

"Tottakai mä ehdin! Me pysytään yhdessä kunnes kuollaan. Vielä jonain päivänä me mennään naimisiin ja adoptoidaan lapsi ja ostetaan iso talo", Emil alkoi selittää laskien samalla asioita sormillaan. Crowley katsoi häntä huvittuneena kun hän sekosi laskuissa.

"Oikeesti? Mennäänks me naimisiin? Mut siis eihän me olla kihloissakaan vielä...", Crowley mumisi sitten epäuskoisena.

Emil tarttui häntä kädestä ja katsoi vakavana silmiin.
"Tottakai me mennään", hän totesi sitten.

"Millon me mennään kihloihin?", Crowley kysyi ja irroittautui Emilin otteesta.

Emil alkoi välittömästi kaivella taskujaan mumisten jotain.
"Vaikka heti", hän totesi kun tuntui löytäneen taskustaan jotain.

Ennen kuin Crowley ehti sanoa mitään, Emil oli vetäissyt pöydälle esiin mustan samettisen rasian.

"Crowley Jenner, tuletko miehekseni?", Emil kysyi sitten työntäen rasian Crowleyn nenän eteen.

Crowley nyökkäili innoissaan kyyneleet silmäkulmassa ja laittoi valtavan timanttisormuksen sormeensa.
"Tottakai tulen!", hän huudahti sitten liikuttuneena.

Heti kun Crowley oli saanut laitettua sormuksen sormeensa, River palasi kotiin.
"Hei broidi! Me mentiin kihloihin!", Crowley kertoi innoissaan osoitellen vuorotellen itseään, Emiliä ja sormusta.

"Hieno homma hei! Ei teillä muuten sattuis olemaan kortsuja?", River kysyi imuttelun ohella vilkaisemattakaan veljeään ja tämän kihlattua. Crowley ja Emil jatkoivat illallistaan yrittäen pitää katseensa muualla kuin Riverissä, joka riisui jostain mukaan noukkimansa naikkosen vaatteita. Lopulta River ja kyseinen naikkonen kuitenkin tajusivat olla traumatisoimatta kihlaparia ja menivät Riverin huoneeseen.

"Huomenta", Crowley toivotti seuraavana aamuna kun River lopultakin heräsi. Petikumppani oli ehtinyt jo lähteä kotiinsa ja Emilkin oli luennolla, joten veljekset olivat aivan kahdestaan.
"Jumalauta kun on paikat jumissa", River haukotteli venytellen.

"Siihen voisi auttaa se, että yrittäisit olla harrastamatta seksiä kaiken kanssa millä on pulssi?", Crowley ehdotti Riverin istuttua hänen viereensä penkille.

River tuhahti huvittuneena.
"Nii varmaa."

Crowley nauroi vaivaantuneena, mutta vakavoitui sitten.
"Oikeasti. Tää sun elämäntyylisi alkaa häiritä jo mua ja Emiliäkin. Me ei todellakaan enää jakseta sitä, että epätoivoiset tytöt soittelee sun perään ja meidän pitää valehdella sun puolesta", hän kertoi hänen ja kihlattunsa mielipiteen.

Kun River vain pyöritteli huvittuneena silmiään, Crowley päätti ottaa järeät aseet käyttöön.
"Eikä Chasekaan varmaan tykkäisi jos se kuulisi tästä...", hän huomautti vilkuillen miten River reagoisi sanoihin.

"Miksi muka ei tykkäisi? Eihän me olla edes yhdessä, joten miten se sitä muka liikuttaisi?", River vain tuhahti olkiaan kohauttaen.
"Eikä se edes tunnu lämpenevän mulle pätkän vertaa, joten mitä vitun väliä?", hän lisäsi sitten vielä.

Crowley katsoi veljeään myötätuntoisena. Riverille oli varmasti hankalaa, kun ensimmäistä kertaa koskaan joku ei pompannut hänen kaulaansa roikkumaan parin iskulauseen jälkeen.
"Sano mitä sanot, mutta musta tuntuu, että syvällä sisimmässään Chase alkaa jo pitämään susta...", Crowley mumisi hymyillen noustessaan sohvalta. River vain katsoi häntä epäuskoisena miettien puhuiko hän totta.

"Mitä sä yrität sanoo? Onko se sanonu sulle että se tykkää musta?", nuorempi poika kysyi uteliaana. Crowley vain kohautti olkiaan salaperäisesti.

"Mä sanon vain, että Chase sopisi sulle täydellisesti. Älä luovuta", hän hymyili vielä ennen kuin lähti omalle luennolleen.

River jäi istumaan penkille miettiväisenä.
"Pah, ihan kun mua kiinnostaisi sopiiko se mulle. Enhän mä kuitenkaan muuta halua kun sen housuihin", hän tuhahti ylimielisesti.
"Ja mikä helvetin juttu tämä on, että kaikki meidän taloudessa menee luennoille yöpuvuissaan?! Mitä helvettiä oikeesti?!", hän mumisi vielä.

===================

 

Parin seuraavan kuukauden ajan River kuitenkin jatkoi Chasen iskemistä. Lopulta heidän välillään näkyi jo selvää edistystä ja tyttö alkoi selvästi lämmetä Riverin iskurepliikeille.

Toisen yliopistovuoden loppupuolella River päättikin kutsua Chasen juhlistamaan tulevia loppukeita.

Juhlissa oli pari muutakin ihmistä, mutta River näki vain Chasen. Hän oli päättänyt, että tänä iltana Chase päätyisi sänkyyn hänen kanssaan. Stragediana oli juottaa Chase kaatokänniin ja tehdä sitten siirto.

Loppuillasta Chase alkoikin olla lupaavassa hiprakassa ja nauroi kaikelle mahdolliselle.
"Psst, mulla on asiaa", tyttö nauroi kuiskaten ja veti Riveriä mukanaan hieman matalammalle.

"Mä tykkään susta", Chase saikin hitityksen keskeltä sanotuksi.
River kyllä kuuli mitä tyttö sanoi, mutta päätti esittää tyhmää.

"Mitäh? Mä en kuule kun musiikki on niin kovalla! Mennään mun huoneeseen juttelemaan!", hän huusi melun ylitse ja lähti kädestä pitäen ohjaistamaan huojuvaa tyttöä huoneeseensa.

Riverin ei tarvinnut edes suostutella Chasea sänkyyn, nimittäin tyttö kaatui siihen kikatellen aivan itse. Hetken kuluttua tämä oli vetänyt Riverinkin mukaansa sängylle ja he vain makasivat siinä vierekkäin.

"Ja se sun asia oli?", River kysyi ja piti Chasea tiukasti kiinni kuin estääkseen tätä karkaamasta.

"Mä niinku tykkään susta tai jotain", Chase virnisti huvittuneena ja katsoi poikaa suoraan silmiin kuin heittäen haasteen siitä uskaltaisiko tämä sanoa samoin. River hellitti otettaan kun oli varma ettei tyttö lähtisi mihinkään.

River nauroi.
"Hieno juttu, nimittäin mäkin niinku tykkään susta tai jotain."

"Ala sitten ottaa vaatteitas pois", Chase käski ja alkoi itsekin tehdä niin. River alkoi tottakai välittömästi repiä vaatteita pois päältään innoissaan.

Aamulla Riverin oli herättävä aikaisin loppukokeisiin. Hän kiemurteli hitaasti irti Chasesta, sillä ei halunnut herättää häntä.

River ei kuitenkaan onnistunut olemaan tarpeeksi hiljainen, sillä Chasekin heräsi siinä samalla.
"Pitää painua kotiin... Kämppikset varmaan ihmettelee missä mä oon", tyttö mumisi noustessaan sängystä.
"Mun pitää mennä loppukokeisiin", River haukotteli ja yritti epätoivoisesti pysyä hereillä.

"Onnea kokeisiin!", Chase huikkasi vielä Riverin lähtiessä, mutta kuitenkin niin hiljaa että kukaan muu talossa ollut ei herännyt.

Riverin ollessa loppukokeissa Crowley heräsi yhä päällä olevan radion ääniin. Väsyneenä hän raahautui ylös sängystä mennäkseen sammuttamaan radion, mutta heti kun oli astunut huoneensa ovesta ulos hän kauhistui olohuoneen kuntoa.
"Ei helvetti mikä siivo...", hän henkäisi turhautuneena tietäen, että tottakai se olisi hän joka joutuisi tuon kaiken siivoamaan.

Loppukokeesta päästyään River joutui pysähtymään ja miettimään tekoaan.
Hän oli saanut Chasen sänkyyn. Miksi hänestä silti tuntui niin tyhjältä? Halusiko hän Chaselta sittenkin jotain enemmän?

Mutta entä jos HÄN olikin Chaselle yhdenyönjuttu, eikä tyttö hänestä enempää halunnutkaan?

Seuraavan kahden viikon ajan River mietti tilannetta joka päivä ja vietti ainakin tunnin kävellen kehää puhelimen edessä miettien, että soittaisiko hän Chaselle vai ei.

"Okei, mä soitan. Näin mä ainakin saan tietää, että halusiko se mun soittavan vai ei", hän lopulta päätti ja oli juuri nostamassa luuria kun puhelin pärähtikin soimaan.

"Niin?", hän kysyi varoivaisesti.

"Hei, Chase täällä. Mä vaan ajattelin ilmottaa, että... Mä oon raskaana", tytön ääni kuului luurista. Riverin teki mieli laittaa luuri takaisin kiinni ja pakoilla velvollisuuttaan, kuten hän aina ennen oli tehnyt.

"Ai hei, Chase. Mä olinkin just soittamassa sulle...", River mumisi päätettyään ottaa kerrankin elämässään vastuuta jostain.
"Mitä sä niinkun tiiäthän.... Ajattelit niinkun tehdä?", hän kysyi sitten vaivaantuneena.

"Hei ootas hetki.. Ootko sä tosissas? Olitko sä oikeesti soittamassa mulle just?", Chase vaihtoi puheenaihetta yllättyneen kuuloisena.

"Joo. Mä oon ajatellu sulle soittamista melkein joka päivä, mutta mä niinku pelkäsin, että mä olin sulle yhdenyönjuttu tai jotain...", River selitti takellellen. Hän ei ollut koskaan ollut kovin hyvä ilmaisemaan tunteitaan tai syvällisimpiä ajatuksiaan.

"Ai. Kiva. Unohatko hei ton mitä mä sanoin äsken. Mä sanoin olevani raskaana vaan koska sä et soittanut ja mä halusin, että jos mä kärsin niin säkin saat kärsiä", Chase naurahti huvittuneena.

Riveristä tuntui, kuin joku olisi vierittänyt kiven hänen sydämeltään tai pikemmikin mahalaukusta. Vaikka joku olisikin joskus muuta väittänyt, niin ainakin Chasessa oli paljon munaa noin naiseksi.

"Tuo on vaan ihan helvetin julmaa. Mutta anyways, haluisitko sä niinkun vaikka hengata taas tässä joku päivä?", River kysyi helpottuneena nauraen.

"Okei, mikäs siinä. Soitellaan!", Chasekin nauroi. He alkoivat tapailemaan toisiaan säännöllisesti ja pian he olivatkin parisuhteessa. River onnistui myös pysymään uskollisena Chaselle.

Pian vietettiinkin jo Riverin valmistujaisia.
"Onnea, kulta!", Chase onnitteli liikuttuneena. Hän oli Riveriä pari vuotta nuorempi, joten hänen valmistujaisiaan ei vietetty samana päivänä. Eikä niitä vietettäisi koskaan, sillä hän oli päättänyt jättää yliopiston kesken muuttaakseen yhteen Riverin kanssa heti tämän valmistuttua.

Valmistujaisjuhlissa Chase myös tapasi ensimmäistä kertaa Riverin vanhemmat, joiden luona hän ja River asuisivat kunnes löytäisivät oman asunnon.

Ja illan päätteeksi River lähti kotiin yliopistolta parhaiden mahdollisten arvosanojen kera.
Mitähän kaikkea hänelle vielä tulevaisuudessa tapahtuisikaan?

================================

Jesh, sain vihdoinkin julkaistua tämän osan :D On ollut valmiina jo päälle viikon, mutta ei ole ollut aikaa lisäillä kuvia photobucketiin ja Vuodatuskin on temppuillut niin... Juu ja oma elämäkin on ollut tässä parin viikon aikana about vielä draamantäyteisempää kuin tämä legacy, niin ei ole hirveämmin ollut aikaa keskittyä tähän.  I'm sorry guys, please don't kill me :(
Mutta mutta. Tiedän kyllä, että tää osa loppui vähän kuin seinään. Mulla on siihen kyllä hyvä syy! Riverin vanhoja heiloja oli eksynyt sinne juhliin ja kaikki tottakai vetivät herneen nenään kun mies suuteli Chasea... Joten ajattelin jättää osan tuohon enkä kuvata sitä hemmetin joukkotappelua :'D 
Seuraavassa osassa päästäänkin seuraamaan yliopiston jälkeistä elämää. Näkemisiin siis!
PS: Kommenttia, kiitos! ;)