Sori, osa ilmestyi taas hieman myöhään. Syynä tällä kertaa se, että viikonloppu meni aika pitkälti tulevaa opiskelupaikkaa miettiessä ja hajoamispisteessä olevan koneen kanssa säätäessä :D Mutta molemmat asiat on nyt hoidossa. Eli vaikka kone hajoaisikin ihan pian niin tulen varmasti saamaan uuden pelikuntoisen koneen ja tämä legacyperhekin on turvassa varmuuskopioiden avulla ;) Ette te musta niin helposti eroon pääse >:D
Mutta, lukemaan! ---->

_________________________________________

 

"Riv? Riv, nyt vittu hereille!", revityt housut omistava tyttö murisi ärsyyntyneenä ja potki lattialla makaavaa Riveriä kylkeen.

Hetkeen mies ei liikahtanut tai näyttänyt muitakaan elonmerkkejä, mutta sitten hän ynähti väsyneenä ja avasi vaivaalloisesti silmänsä. Silmät eivät olleet nähneet päivänvaloa pitkään aikaan, joten hän joutui räpyttelemään niitä pitkään ennen kuin lopulta kirvely loppui.

Hän nousi istumaan ja katseli hitaasti ympärilleen. Kaikkialla oli roskia ja tyhjiä kaljapulloja lojumassa siivottomasti ympäri asunnon lattioita. Yhdessä nurkassa pari ihmistä oli kerääntynyt katselemaan lauantai-aamun piirrettyjä telkkarista. Asunnossa oli kuoleman hiljaista telkkarin ääntä ja vessasta kuuluvaa oksentamisen ääntä lukuunottamatta. Ihmisiäkin oli paikalla enää muutama, toisin kuin eilen illalla kun koko asunto oli ollut tupaten täynnä. Kaikki olivat ilmeisesti kotonaan kärsimässä krapulaa kebabin tai hampurilaisen äärellä.

"Sun pitäs vissiin lähtee kotiin. Eme, eli heppu joka omistaa tän asunnon, sano ettei olla enää tervetulleita tänne eilisen jälkee. Ei oo kylläkää mitään hajua, että mitä tuli taas tehtyä", tyttö selitti katsoessaan kun River yritti epätoivoisesti kavuta ylös lattialta.

Hetken muisteltuaan viime päiviä River tajusi, että hänen ja pinkkihiuksisen bileputki ei ollutkaan kestänyt vasta paria päivää kuten hän oli aiemmit itselleen vakuutellut. Se oli itseasiassa kestänyt jo ainakin kaksi viikkoa. Eikä asiaa suinkaan auttanut se, että sinä aikana hän oli missannut Litan ensimmäisen koulupäivän.

"Perkeleen perkele! Onko kukaan yrittäny tänä aikana tavotella mua?", River kysyi polkien vitutuksesta jalkaansa lattiaan niin, että piirrettyjä katselevat ihmiset kääntyivät tuijottamaan häntä.

"Itseasiassa joo... Sun mutsis soitti... Oliks se toissapäivänä? Mutta sä taisit aika pitkälti käskee sitä painumaan imeen naapurin äijän munaa."

"Vittu! Miks helvetissä sä annoit mun sanoo niin, Amor?", River kysyi katsoen ystäväänsä syyttävänä silmiin.

Nyt Amorkin alkoi hermostua syyttelyyn.
"Mikä vitun lapsenvahti minäkin muka oon? Huolehi ite omista asioistas!", hän kiljui niin kovaa, että Riverkin säikähti hieman. Riverin olisi ehkä pitänyt muistaa, että jos suututti Amorin niin kerjäsi verta nenästään. Tytöllä oli lieviä... Ongelmia. Mutta kenelläpä Riverin tutuista ei olisi ollut ongelmia.

"Joo, ihan sama. Mä lähen himaan", River totesi tuhahtaen.
"Ja mä lähen pöllimään jostain aamupalaa. Nähää myöhemmin", Amor hymyili taas iloisesti kuin mitään riitaa ei olisi koskaan ollutkaan.

Hetken harhailtuaan ympäri asuntoa ja nähtyään ties kuinka monta sammunutta puolialastonta ihmistä hän löysi lopulta ulko-oven. Hän sentään ei ollut yhtä laiska kuin Amor, joka oven etsimisen sijaan näki helpommaksi vain hypätä ikkunasta ulos.

Päivänvalo häikäisi nyt kadulla kävellessä vielä pahemmin kuin sisällä ollessa. Viimeiset pari viikkoa River oli nukkunut päivät ja valvonut yöt, joten päivänvalo oli käynyt hieman vieraaksi.
"Missä vitussa ne aurinkolasitkin on kun niitä tarvii...", hän mumisi ärsyyntyneenä ja kaiveli taskujaan. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta kuin naisten puhelinnumeroita huulipunatahroilla varustettuna.

Kotiovelle tullessa valtava päänsärky oli jo saanut Riverin pään melkein räjähtämään. Kotiavaimetkaan eivät olleet mukana, joten hän päätti vain potkia ovea.

Kun River oli jo melkein varma siitä, ettei kukaan ollut kotona, huolestuneen näköinen Emma tuli vihdoin avaamaan oven.
"Missä sä oot ollut?", hän kysyi tuijottaen Riveriä vaativasti ja ahdistavasti silmiin.

"Olin hengailemas parin tyypin kanssa", River mumisi ja meni Emman ohitse sisälle taloon.

Emma ei kuitenkaan aikonut päästää poikaa niin helpolla.
"Sä et voi tehdä noin! Sulla on kolme lasta joista pitää huolehtia!", Emma huomautti äänessään närkästyneisyyttä ja samalla myös hieman huolta.

River katsoi äitiään huvittuneena. Hän oli jo aikuinen. Eivät hänen menonsa kuuluneet tuolle vanhalle kääkälle, vaikka se sattuikin olemaan hänen mutsinsa.

Hän oli juuri avaamassa suunsa sanoakseen jotain yhtää törkeää kuin kaikki muukin mikä hänen suustaan yleensä tuli ulos, mutta hän huomasi äskettäin oven raolle ilmestyneen pikkutytön.

"Isi, missä sä oot ollut?", Lita kysyi ujosti ja viattoman näköisenä. Tyttö käveli lähemmäs Riveriä ja katsoi tätä koko ajan syvälle silmiin.

"Ei mitään väliä. Mä oon taas kotona", River huokaisi kun ei muutakaan keksinyt. Hän halasi Litaa, mutta katsoi samalla Emmaa silmiin merkitsevästi.

River otti tytön syliinsä ja kantoi tämän siskojensa luo.
Juuri tätä seikkaa Emma vihasi Riverissä eniten. Mitä tahansa mies teki, hänelle ei voinut olla vihainen. Ei vaikka hän olikin taakka koko yhteiskunnalle ja varsinkin itse Emmalle.

Loppupäivä meni suht normaalisti. Emma ja River jatkoivat riitojaan vielä tyttöjen mentyä nukkumaan, mutta mitään edistystä asian suhteen ei näkynyt edelleenkään.
Nyt River oli menossa nukkumaan. Hän ei kuitenkaan saanut unta, joten makasi sängyllä lukien jonkun kuolleen rock-tähden elämänkertaa.

Yht'äkkiä ovi kuitenkin aukesi ja hän huomasi tutun henkilön tulevan huoneeseen.

"Sori, ei ollu muutakaan paikkaa jonne mennä yöks", Amor totesi pahoittelevana. Ennen kuin River ehti sanoa mitään tyttö oli jo heittänyt takkinsa pois ja heittäytynyt sängylle.

"Jaha...", River mumisi hämmentyneenä ja laittoi kirjansa pois.
"Mä kyllä maksan sulle...", Amor naurahti purren huultaan. Kohta tyttö olikin jo alkanut repimään Riverinkin vaatteita pois tämän päältä. River oli yllättynyt, mutta silti täysillä mukana. Ei hän ainakaan voinut valittaa.

===================

Seuraavana aamuna aamiaispöydän ääressä oli vaivaantunut tunnelma. Emma ei suostunut edes katsomaan Riveriä silmiin ja tytöt miettivät kuumeisesti kuka isän vieras oli.

Lopulta Sheena kuitenkin uskalsi avata suunsa asian suhteen.
"Isi, onko tuo meidän uusi äiti?", tyttö kysyi nyökäten Amoriin päin, joka oli kysymyksen kuullessaan tukehtua muroihinsa.

River vain pudisti päätään vaivaantuneen näköisenä:
"Ei, kulta, Amor ei....", hän alkoi puhumaan, mutta Amor tuli väliin.
"EN HELVETISSÄ", hän ilmaisi asian hieman turhankin suoraan.

Sheena tyytyi nyökkäämään vaivaantuneena pitäen katseensa muroissaan. Sable sen sijaan alkoi puhua.
"Isi, tuo tyttö kiroili", hän huomautti ja osoitti tirskahtavaa Amoria.

River huokaisi tuskastuneena ja laski lusikan kädestään.
"Mitä vitun väliä?", hän kysyi sitten saaden Sablenkin kääntämään katseensa takaisin pöytään.

River ja Amor nousivat pöydän äärestä.
"Mihin te menette?", Emma kysyi olettaen, että nyt kun River lähtisi niin kestäisi taas monta viikkoa ennen kuin hän palaisi.

"No ei perkele kuulu sulle", River vain murahti ärsyyntyneenä. Emma huokaisi tuskastuneena ja katsoi lapsia pahoittelevasti. Taas hän joutui pyytämään anteeksi poikansa käytöstä.

"Ostamaan tupakkaa?", Amor kysyi heti kun hän ja River olivat päässeet ulos talosta. Hän kaiveli taskujaan etsien edes yhtä askista tippunutta tupakkaa, mutta huomasi niiden todella loppuneen.
River kohautti hyväksyvästi olkiaan ja he suuntasivat kohti tuttua huoltoasemaa.

"Tää on hyvä biisi! Tanssitaan", Amor ehdotti kun he olivat jonkin aikaa selailleet huoltoaseman tupakkavalikoimia. Kaksi myyjää katsoivat heitä hieman oudoksuvasti, mutta eivät kuitenkaan sanoneet mitään. Niin tämä huoltoasema aika pitkälti toimi: nuoriso sai mellastaa siellä aivan miten halusi, kunhan eivät ajaneet käytöksellään maksavia asiakkaita pois.

Amor sai ostettua tupakkansa ja sen jälkeen he siirtyivät takaisin huoltoaseman pihalle.

Yleensä pihalla oli paljon heidän kaltaisiaan ihmisiä kuluttamassa aikaa, mutta nyt siellä oli aikalailla yhtä hiljaista kuin hautausmaalla. Se johtui varmaan siitä, että kello oli vasta jotain kymmenen aamulla.

River ja Amor menivät katsomaan tutun tanssijan esitystä kun eivät muutakaan keksineet. Samalla he kinastelivat kuin pikkulapset niin kuin aina.

Ei mennyt kauaakaan kun Amor jo kyllästyi tanssin katseluun ja ehdotti, että he menisivät ottamaan valokuvia.
"Miks helvetissä?", River kysyi nauraen. Hän ei hirveämmin valokuvista piitannut, toisin kuin Amor joka oli toiminut joskus jopa mallina.

"Pliis, pari kuvaa vaan. Mun fanit ei oo kuulleet musta moneen kuukauteen, joten haluisin vaan näyttää niille olevani elossa laittamalla pari kuvaa MySpaceen", Amor aneli koiranpentuilmeellä.

"Okei... Mutta vain pari kuvaa", River huokaisi tuskastuneena kun Amor tarttui häntä kädestä ja lähti raahaamaan kohti valokuvauskoppia.

Eihän se tietenkään jäänyt vain pariin kuvaan, mutta River kesti kuvaus-sessioin kuin mies. Mutta olihan hänelle toki helpotus, että Amor oli tyytyväinen kuviin eikä hän joutunut koppiin toista kertaa.

"Ollaampas sitä taas söpöinä", Amor nauroi vittuilevalla äänensävyllä näytettyään kuvat Riverille. Yleensä River olisi välittömästi alkanut vittuilemaan takaisin samalla mitalla, mutta nyt mies oli yllättävän hiljainen eikä edes katsonut Amoriin päinkään.

"Riv? Ootsä okei?", Amor kysyi tönäisten tätä olkapäähän. River oli keskittynyt tuijottamaan vähän matkan päässä seisovaa henkilöä, jota ei aiemmit ollut huomannut vaikka tämä olikin ollut ilmeisesti koko ajan paikalla.

Nyt kyseinen henkilö huomasi kaksikon ja kääntyi katsomaan heitä. Hänen silmänsä levisivät hämmennyksestä ja ehkä myös hieman ahdistuksesta, mutta tämä jäi kuitenkin seisomaan paikalleen.

Lopultakin Amor tajusi Riverin tuijottavan tuota naista. Hän tarttui miestä käsivarresta ja veti tämän lähemmäs itseään, kuitenkaan irroittamatta katsettaan naisesta.

"Anna kun arvaan: ex-tyttöystävä?", Amor kuiskasi mahdollisimman hiljaa tarkastellen naista päästä varpaisiin.

"En nyt sanoisi niin... Ex-vaimo olisi oikea ilmaisu", River mumisi vaivaantuneena.

Hetkeksi kaksikon välille laskeutui syvä hiljaisuus. He molemmat vain tuijottivat Chasea arvioivasti. Nainen oli muuttunut todella paljon viime näkemästä. Hiukset olivat kasvaneet ja vaatetyylikin oli nykyään naisellisempi. Riveriä ärsytti myöntää, mutta Chase näytti paremmalta kuin ikinä vaikka olikin selvästi tulossa vain ruokakaupasta.

Amoria näky sen sijaan ei tuntunut miellyttävän erityisemmin. Hän vain tirskahti halveksivasti.
"Riv-kulta, mitä helvettiä sä oot oikein ajatellut?", hän kysyi pudistellen päätään huvittuneena sekä samalla osoittaen olevansa pettynyt.

Pilkkaaminen kuitenkin loppui hetkeksi kun Chase nosti hieman vastahakoisesti tai ujosti kätensä tervehdykseksi. River jäätyi paikalleen tietämättä mitä pitäisi tehdä.

Hän oli juuri nostamassa kättään vastatakseen tervehdykseen, kun hän muuttikin mielensä. Hetkessä ystävällinen ele muuttuikin joksikin aivan muuksi, nimittän keskisormen näyttämiseksi.

Chase näytti murtuneelta. Siitä huolimatta Amor ei aikonut päästää naista helpolla. Hän ei pitänyt Chasesta vaikkei edes tuntenut tätä, eikä aikonut esittää muuta. Hetkessä hän oli vetänyt Riverin intohimoiseen suudelmaan. River vain seisoi paikalleen jähmettyneenä eikä edes tajunnut vastata suudelmaan, mutta se ei Amoria haitannut. Sivusilmällä hän nimittäin tarkkaili sitä miten kyyneleet nousivat Chasen silmäkulmiin ja lopulta nainen juoksi pois paikalta.

Heti Chasen kadottua näköpiiristä Amor irroittautui hämmentyneestä Riveristä ja pyyhki suutaan.
"Oho, katos miten aika kuluu! Pitänee tästä lähteä pummaamaan jostain lounasta. Moro!", tyttö hymyili nätisti ja lähti sitten kävelemään selittämättä äskeistä käytöstään Riverille.

River jäi seisomaan pihalle puulla päähän lyödyn näköisenä ja tajuamatta mitä juuri oli tapahtunut.

=============================

Noniin. Siinäpä se aika lyhyt mutta hyvin tapahtumarikas osanen :D Mitäs tykkäsitte? Kommenttia tulemaan! ;)