Okei, tässä siis olisi tätä uutta osaa :D Jee. Lukemaan! --->

_______________________________________________


"Onks sun kotiintuloaika oikeesti näin aikasin?", Amor tirskahti katsoen Riveriä huvittuneena. Molemmat huojuivat ja olivat selvästi kännissä, Amor kuitenkin pahemmassa kuin River. Aina kännireissuilla Amor uhosi ja joi kuin miehet, mutta ongelmaksi osoittautui aina kerta toisensa jälkeen huono viinapää, johon homma sitten aina lopulta kaatuikin.

"Joo. Mutsi sano, että jos mä tuun vielä kerrankin yli kymmeneltä kotiin niin se heittää mut ulos", River pyöritteli nauran silmiään, vaikka tiesi tarkalleen ettei kello tuolla hetkellä ollut todellakaan lähelläkään kymmentä vaan enemmänkin puoli kaksi yöllä. Ei häntä kuitenkaan pelottanut, sillä mikä muka olisi pahin rangaistus jonka Emma voisi oikeasti antaa? Kotiaresti?

"Okei. Mä jatkan matkaani, onnee vaan mutsis kanssa", Amor vielä irvisti ja nosti kättänsä tervehdykseksi ennen kuin käveli huojuen pois tontilta. River pudisteli päätään katsoessaan kun Amor vielä yhdessä kohtaa kaatui katukiveykseen. Sitten hän kuitenkin päätti lähteä sisälle kotiinsa ja kohdata vihaisen mutsinsa.

Hän kuitenkin sai yllättyä sisälle päästyään. Eteisessä ei odottanutkaan se sama vihainen naama kuin joka ilta tähän asti. Siellä ei ollut ketään.

"River-kulta, olen keittiössä", toisesta huoneesta kuitenkin kuului Emman ääni. Se ei kuitenkaan kuulostanut vihaiselta, vaan hieman itkuiselta.

River käveli epävarmasti keittiöön. Siellä häntä odotti pöydän ääressä istuva Emma. Hänen seurassaan oli kuitenkin myös joku muu, joku jota River ei ollut ennen nähnyt.

"Mutsi, kuka toi on?", River kysyi epäilevänä ja viittasi mieheen päin, joka katseli Riveriä arvioivasti vaikka River ignoorasikin tämän täysin. Emma kuitenkin pysyi hiljaa.

Mies nousi nyt välittömästi pöydän äärestä huomattuaan ettei Emma aikonut esitellä häntä. Hän ojensi vastahakoiselle Riverille kätensä reippaasti.
"Hei, olen tohtori Ashley Green", tämä totesi katsoen Riveriä ahdistavan syvälle silmiin kuin yrittäen lukea tätä.

"Just. Mutsi, mitä tää munapää tekee meidän talossa?", River tuhahti katsoen tohtori Greeniä halveksivasti. Hänestä tuntui, että joku oli tunkeutunut hänen reviirilleen ilman hänen lupaansa. Oli todella törkeää että tämä jätkä oli vain marssinut hänen kotiinsa.

"Tohtori Green tuli tänne puhumaan kanssasi. Koska minä kutsuin hänet", Emma selitti hiljaa heikon ja surullisen kuuloisena. Kuulosti siltä, että hän saattaisi murtua millä hetkellä hyvänsä.

River ei huomioinut äitinsä apeutta. Hän kääntyi katsomaan tohtori Greeniä.
"Kuules äijä, mä oikeesti arvostan tätä ja sitä rataa, mutta mun ei tarvii puhua. Joten jos voisit... Mikä se sana onkaan... Painua vittuun?", hän kehotti rauhallisesti hymyillen parasta tekohymyään.

Tohtori ei kuitenkaan edes huomioinut Riverin puheita mitenkään.
"Istu alas, River", hän vain kehotti ja viittasi tuoliin päin.
"Mä haluan vain jutella", hän lisäsi vielä.

Nyt River lopulta totteli edes sen verran, että istui alas pöydän ääreen.
"Ai että jutella? Okei, mistäs jutellaan? Kenties siitä miten paljon sun vanhempien on vihattava sua antaakseen sulle naisen nimen, Ashley?", hän kysyi hieman liiankin innostuneen ja kiinnostuneen kuuloisena painottaen lauseen loppua ja katsoen tohtori Greeniä silmiin ärsyttävällä tavalla.

Tohtori Green ei kuitenkaan Riverin odotusten vastaisesti ollut kuulevinaankaan hänen puheitaan.
"Joten, mä ajattelin että aloitettaisiin sun ongelmistasi...", hän aloitti lauseen, mutta ei saanut puhuttua loppuun koska River keskeytti hänet.

"Ei, ei! Mitä jos aloitettaisiin SUN ongelmistasi? Mikä sai sut opiskelemaan tohtoriksi? Eikö isi olisi suostunut puhumaan sinulle jos et olisi lähtenyt tuolle alalle? Eikö isi huomioinut sinua lapsena?", River kysyi ivallisella äänensävyllä tuijottaen tohtoria suoraan silmiin.

"Asia on nyt näin: Jos sä et muutu niin sä et saa olla enää missään tekemisissä lapsiesi kanssa", tohtori Green lopulta kertoi asian pointin kaunistelematta päin Riverin vittumaista naamaa. Nyt River vihdoinkin hiljeni.

"Anteeksi mitä?", hän kysyi korottaen ääntään kuin haastaen tohtorin toistamaan äskeisen lauseen turpaansaamisenkin uhalla.

"Äitisi on päättänyt, että Belladonna-poukama ei ole oikea kasvupaikka Sheenalle, Sablelle ja Litalle. Hän on tehnyt päätöksen muuttaa Kaunialaan. Eli sinulla on kaksi vaihtoehtoa: voit joko pysyä tuollaisena, anteeksi ilmaus, kusipäänä ja jäädä tänne Belladonna-poukamaan, mutta silloin et näkisi enää lapsiasi. Tai voit muuttua hyväksi isäksi lapsillesi ja muuttaa Kaunialaan lapsiesi kanssa", Tohtori selitti hitaasti niin, että River varmasti ymmärsi.

River nousi tuolista ja kääntyi katsomaan äitiään.
"Et varmasti vie mun lapsia!", hän huusi täyttä kurkkua vihaisen näköisenä.
"River, istu alas", tohtori pyysi jämäkällä äänensävyllä. Hetken mietinnän jälkeen River kuitenkin totteli.

"Sä voit olla lapsiesi kanssa, jos vaan haluat. Se vaan edellyttää sen, että sä muutat elämäntapojasi tällä kertaa oikeasti. Ja se myös edellyttää muuttoa Kaunialaan", tohtori huomautti katsoen Riveriä täysin rauhallisena.

"Mutta... Mun kaikki kaverit on täällä", River henkäisi hiljaa ja lysähti takaisin tuoliin. Ei hän halunnut eroon tyttäristään, mutta vanhat tavat oli hankala jättää taakse. Varsinkin jos kaikki hänen pahat tapansa olivat hänelle ainut keino pitää hauskaa.

"Tämän näemme äitisi kanssa myös yhtenä ongelmana. Kaverisi antavat sinulle huonoa esimerkkiä. He ovat kaikki aikalailla roskasakkia. Kaikki kuulemma äitisi mukaan työttömiä narkkareita ja alkoholisteja. Kuten sanotaan, seura muuttaa kaltaisekseen", tohtori selitti asiaa kaunistelematta. Riverin olisi tehnyt mieli väittää vastaan, mutta hän tiesi ettei siitä olisi ollut hyötyä.

"Et saa olla enää Amorin kanssa tekemisissä", Emma totesi katsomatta Riveriin päinkään. Emma ei koskaan ollut pitänyt Amorista. Hänen mielestään Amor oli syy Riverin huonoon käytökseen.

River oli juuri aloittamassa vastaanvänkäämistään, mutta tohtori ehti puhua ensin:
"River, tarjoan sinulle oikeaa elämänmuutosta. Käyn viikoittain tarkistamassa edistyksesi, pääset Kaunialan parhaalle alkoholiklinikalle, saat terapiaa ja tarvittaessa myös psykologin apua, taloudellista tukea... Anna minun ja äitisi auttaa sinua."

River pysyi aivan hiljaa ja näytti miettivän ankarasti. Ehdotus kuulosti kieltämättä hyvältä, mutta oliko hän sittenkään valmis muuttumaan?

"Tee se tyttöjen vuoksi", Emma pyysi itku silmässä. Hän selvästi välitti pojastaan ja halusi tämän olevan osa hänen sekä tyttöjen elämää.



River laski päänsä pöydälle ja huokaisi syvään.
"Okei, mä suostun", hän mumisi tuskastuneena.

Emma nousi välittömästi pöydän äärestä ja veti Riverinkin olkapäästä pitäen ylös. Hän halasi tätä tiukasti eikä pystynyt enää pidättelemään kyyneleitä.
"Mä oon niin ylpeä susta! Meitä odottaa niin paljon parempi elämä Kaunialassa", Emma nyyhkytti onnellisena.

"Hienoa, River! Muutto on kahden viikon päästä ja kuntoutuksesi alkaa heti Kaunialaan päästyänne", tohtori Green onnitteli Riveriä hyvästä päätösestä kättelemällä häntä.

====================

Seuraavat päivät kuluivat Riverin osalta aika pitkälti maaten sisällä kotona. Vaikka kuntoutus alkaisikin vasta Kaunialassa, niin olisi hänen tehtävä osansa jo täällä Belladonna-poukamassakin. Hän ei siis vastannut ollenkaan edes puhelimeen siinä pelossa, että kaverit ilmoittaisivat bileistä ja hän sortuisi suostumaan kutsuun.

Joten hän luki. Ja luki ja luki ja luki. Kaikkea mitä kirjahyllyistä löytyi. Pian kaikki Pottereista aina Stephen Kingin teoksiin oli luettu. Ja silti hän janosi aina lisää.
Olivathan kirjat olleet hänelle joskus lapsena pakokeino todellisuudesta, mutta sen jälkeen lukeminen oli vain jotenkin jäänyt. Mutta nyt hän ahmi kirjoja toisensa jälkeen samalla himolla kuin silloin ennen.

Kaiken ajan mitä hän ei käyttänyt kirjojen parissa, hän käytti lastensa kanssa. Hän alkoi pikkuhiljaa huomata tytöissä erilaisia luonteenpiirteitä jotka tekivät näistä erilaisia toisiinsa nähden. Sable oli esimerkiksi hyvin looginen, kun taas Sheena oli todella luova ja oli selvästi perinyt isältään taidon kietoa kaikki pikkusormensa ympärille. Lita oli ehdottomasti tytöistä ujoin ja hiljaisin, mutta oli yhtä spontaani ja unelmoiva persoona kuin äitinsä Elisabeth. Litasta huomasi selvästi Twikkii-saarelaiset juuret.

Emman ja Riverin välit olivat kuitenkin yhtä tulehtuneet kuin aina. Menisi varmaan vielä kauan ennen kuin kaikki asiat saataisiin heidän väliltään selvitettyä, mutta kyllä sekin aika vielä tulisi.

Eräänä päivänä River hätkähti ovikellon soimiseen. Lapset olivat koulussa ja Emma töissä, joten hän joutuisi menemään avaamaan oven. Häntä pelotti hieman, sillä hän oli yrittänyt viime päivät vältellä kaikkia sosiaalisia tilanteita pahoihin tapoihin sortumisen pelossa. Nyt riski sortumiseen oli kaikista pahin, mutta silti River päätti avata oven.

"Missäs helvetissä sä oot ollut? En oo nähny sua tyyliin ikuisuuteen!", Amor huudahti hieman loukkaantuneena astuessaan sisään taloon.

"Joo... Sori siitä. Mä vähän niinkun päätin parantaa tapani ja olla hyvä isä lapsilleni...", River mumisi vaivaantuneena tajuten, ettei saisi olla Amorin kanssa missään tekemisissä.

"Just. Lakkaa nyt vihdoin valehtelemasta itsellesi ja lähdetään kaljalle!", Amor nauroi pilkallisesti luullen, että River vain teeskenteli.

River kuitenkin näytti kuolemanvakavalta.
"Mä oikeesti yritän parantaa tapani. Mä muutan jopa helvetti vie Kaunialaan ihan vaan tän vuoksi", hän selitti hieman ärsyyntyneenä siitä, ettei Amor uskonut häntä.

"No on meillä tässä nyt kuitenkin yhä aikaa käydä parilla kaljalla ja sitten parannat tapasi!", Amor jatkoi vakuutteluaan, mutta River pysyi päätöksessään.

"Mä en saisi edes olla sun kanssa tekemisissä", hän totesi katsoen Amoria pahoittelevana silmiin.
"Voisitko ystävällisesti poistua?", hän pyysi nyökäten oveen päin.

Amor katsoi häntä kuin puulla päähän lyötynä uskomatta korviaan. Lopulta hän kuitenkin pudisteli päätään ylimielisesti ja kääntyi kannoillaan.
"No jos kerran haluat olla mamman poika niin vittu siitä vaan!", hän murahti vielä ennen kuin löi oven kiinni niin kovaa, että ikkuna meinasi särkyä.

River huokaisi syvään, mutta oli kuitenkin tyytyväinen itseensä. Hän ei ollut sortunut lähtemään Amorin mukaan vaan pysyi kaidalla polulla. Enää olisi sinniteltävä pari päivää ennen kuin hän pääsisi eroon kaikista houkutuksista.

====================

Seuraavana päivänä River teki taas tärkeän päätöksen leikata hiuksensa lyhyemmiksi. Ja tällä kertaa hän pitäisi ne sellaisina. Hän päätti myös ottaa huulikorunsa pois.
Hän ei jaksanut raahautua parturiin, joten leikkasi hiuksensa aivan itse. Tulos oli siisti ja asiallisen näköinen, mutta Riverillä menisi vielä aikaa totutella siihen. Hän ei ollut tottunut niin lyhyisiin hiuksiin, vaikkei lopputulos näyttänytkään pahalta.

Tytötkin pitivät isänsä uudesta tyylistä. Sen vuoksi heidän oli helpompaa ajatella Riveriä isänään eikä enemmänkin isoveljenä kuten ennen.

Lopulta tuli vihdoin muuttopäivä. Kaikki oli pakattu laatikoihin ja viety jo Kaunialan asuntoon, joten tämä asunto oli nyt tyhjillään. River katseli yhä ympärilleen miettien kaikkea mitä talossa oli ehtinyt tapahtua.

Hän toivoi, että Kaunialassa heitä odottaisi parempi elämä. Ehkä tällä kertaa hän oikeasti pääsisi jaloilleen ja olisi hyvä isä tytöille ja hyvä poika Emmalle. Hän jopa uskoi, että nyt näin kävisi. Ei hän luovuttaisi tällä kertaa.

Loppujen lopuksi hän ei todellakaan ollut niin "cool" kuin oli itselleen aina uskotellut. Olihan hän sentään jo yli 30-vuotias vaikka näyttikin paljon nuoremmalta. Enää hän ei voinut käyttäytyä kuin teinipoika.

Näiden ajatusten turvin River käveli ulko-ovelle ja lukitsi sen perässään merkiksi siitä, ettei paluuta Belladonna-poukaman meininkiin enää olisi.

Taksi kaarsi pihasta pois perhe kyydissään eikä Riveriä edes kaduttanut jättää Belladonna-poukama ja hänen "kaverinsa". Eivät ne koskaan edes oikeasti olleet hänen kavereitaan. Ei niitä koskaan ollut edes hätkäyttänyt jos River oli ottanut yliannostuksen huumeita tai jos hän makasi tajuttomana tanssilattialla. Oikeat kaverit eivät käyttäytyneet niin, ja vasta nyt River tajusi sen.

 

=================================

Noniin, taas aika lyhkäinen osa :) Kommenttia?