Vihdoin viidestoista osa on täällä! :') Sori, että kesti taas vähän. Oli pieniä ongelmia yhden kohtauksen kanssa.
Mutta, te ootte saaneet oottaa tätä osaa jo päälle kuukauden, joten en aio pidätellä teitä enää enempää. Lukemaan siitä! 

__________________________________

Amor hypisteli rannekoruaan sormiensa välissä ja vilkuili kelloa hermostuneena. Hän tiesi kyllä, ettei kellonajan tarkistaminen kolmenkymmenen sekunnin välein saisi aikaa kulumaan nopeammin, mutta hän ei vain yksinkertaisesti tiennyt miten olla.

"Kello seitsemältä aamulla", Oscar oli sanonut vielä eilen. Kello alkoi olla jo kymmenen yli. Amor yritti pysyä positiivisena, mutta pää alkoi silti täyttyä epäilyksistä. Entä jos paluupäivää olisikin siirretty parilla päivällä eteenpäin? Kenties jopa parilla viikolla?

Amor huokaisi pudistellen päätänsä. Tämä alkoi olla vain naurettavaa. Hän oli odottanut jo puoli vuotta, joten eiköhän hän pystyisi odottamaan vielä hetken.
Sitä vaan oli todella hankala uskoa, vaikka se olikin totta. Tänään pojat palaisivat vihdoin kotiin. Oli sitä jo itse kukin odottanut kärsimättömänä. Ja silti Amor oli ainut, joka oli saapunut poikia vastaan sovittuun paikkaan mihin kiertue lopulta virallisesti päättyisi, kun pojat astuisivat ulos bussista kotikaupungin tutulle ja turvalliselle maaperälle.

Pari minuuttia kului taas madellen ilman, että missään näkyi mitään elämää. Hetken kuluttua Amor alkoi kuitenkin kuulla askeleita jostain läheltä. Hän ehti jo toivoa, että tulija olisi Oscar, mutta askeleiden lähentyessä se pieni toivonhiven karisi pois hänen tunnistaessaan tulijan kengät korkkareiksi niiden kopinan perusteella.

"Moro", hänen viereensä ilmestynyt korpinmusta tyttö tervehti kuivasti. Amor tajusi tyttöä tarkastellessaan, että tämä näytti yllättävän tutulta. Hetken miettimisen jälkeen hän kuitenkin onnistui tunnistamaan tytön kasvojen perusteella.

"Lena?", hän kysyi hämmentyneenä. Tyttö nyökkäsi ja alkoi kaivella laukkuaan vetäen sieltä esiin tupakka-askin.
"Haluutsä?", hän kysyi sitten tarjoten Amorillekin.

"Ei kiitti, mä en polta", Amor torjui tarjouksen kohteliaasti, vaikka mieli tekikin tupakkaa enemmän kuin aikoihin. Hän oli raskauden aikana oppinut sanomaan automaattisesti "ei" aina kun joku tarjosi. Jotenkin se oli jäänyt tavaksi myös raskauden jälkeen.

"Come on, sä tiedät hyvin itsekin, että se auttais tohon hermostuneeseen tärisemiseen", Lena huomautti naurahtaen jotenkin synkemmällä äänellä, kuin koskaan aiemmin. Nyt Amor alkoi tajuta, kuinka paljon Lena oli ilmeisesti muuttunut viime näkemältä. Kaikki hänessä tuntui olevan jotenkin... Synkempää. Eikä kyse ollut pelkästään ulkonäöstä. Enää Lena ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, jonka ystävä Amor olisi halunnut olla, vaikka Amorin kaveripiiriin hyvinkin erikoisia ihmisiä kuului. Hän mietti pakollakin, että oliko tuo Lenan muutos jollain tavalla Shayn syytä.

"No, ei pakolla", Lena tuhahti ja sulki laukkunsa vetoketjun ennen kuin Amor ehti sanoa mitään.

Seuraavat kymmenen minuuttia kuluivat vaivaantuneessa hiljaisuudessa. Lopulta jostain lähistöltä alkoi kuitenkin kuulua moottorin ääntä. Tapaamispaikka oli melko kaukana kaupungista ja suurista autoteistä, joten tuo auto oli taatusti tulossa sinne.

Aika kului kuin hidastettuna bussin ilmestyessä näkyviin ja aina vaan lähemmäs. Amorilla oli ongelmia hymyä peitellessä toisin kuin Lenalla, jonka kasvoista ei todellakaan olisi voinut arvata, että tämä tulisi kohta näkemään poikaystävänsä ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.

Bussi pysähtyi suoraan tyttöjen eteen. Jännitys tiivistyi kun ovet aukesivat narahtaen ja sisältä alkoi kantautua tuttuja, iloisia ja nauravia ääniä.

Ensimmäisenä bussista astui ulos selvästi reissailusta väsynyt Brian. Hän näytti melkolailla samalta kuin ennen kiertuettakin. Amorin nähdessään hän moikkasi nopeasti, mutta ei jäänyt sen enempää juttelemaan vaan kiirehti autolleen. Ei ihme, hänellä oli varmaan kiire Catalinan luo kotiin.

Hetken päästä ulos hypähteli iloisesti Tommy, hänkin melko samanlaisena kuin ennen.
"Moi Amor! Onneks sä tulit tänne vastaan, Oscar tuskin pärjäisi enää kymmentäkään minuuttia ilman sua", hän nauroi huvittuneena ja halasi Amoria. Lenaa hän sen sijaan vain katsoi kummastuneena. Hänelläkin oli selvästi ongelmia tunnistaa tyttöä.

"Pliis tule nyt Oscar", Amor rukoili mielessään kärsimättömänä. Seuraavana ei kuitenkaan tullut Oscar, vaan Shay. Eikä Shay valitettavasti tullut yksin..

Kotiinpaluu ei Shayn osalta ollut todellakaan mikään kovin kunniallinen. Heti bussista ulos astuessaan hän meinasi kompastua ja lentää turvalleen maahan. Jotenkin humalaisen tuurilla hän kuitenkin onnistui pitämään tasapainonsa. Asiaa saattoi tosin auttaa myös Shayn käsipuolessa roikkuva, kuin suoraan BB-talosta revityn näköinen blondi. Sellainen, mitä yleensä näki vain juorulehtien kannessa vilauttelun tai kännissä örveltämisen seurauksena.
Ja sanotaan nyt vaikka, ettei Lena tuntunut ilahtuvan tästä "tuliaisesta", jonka Shay oli mukaansa raahannut kiertueelta.

"Ai hei, kulta", Shay totesi hämmentyneenä huomatessaan erittäin kyrpiintyneen näköisen tyttöystävänsä. Samalla hän yritti työntää blondia kauemmas itsestään, mutta se ei oikein tuntunut onnistuvan, sillä blondi roikkui hänessä kuin verhot hymyillen oikein tyytyväisenä. Kai se tyytyväisyys johtui siitä, että blondi pääsisi seuraavana aamuna todennäköisesti kehuskelemaan kavereilleen viettäneensä edellisen yön itse Shay Alvan kämpillä.

Lena käveli tyynen rauhallisesti Shayn eteen ja läimäytti tätä kasvoihin erittäin kipeän näköisesti.
"SIKA!", hän huusi vielä sylkäisten Shayn naamalle. Amor ja Tommy vain seisoivat katsellen tuota episodia hiljaa. Tavallaan olisi tehnyt mieli mennä väliin, mutta Shay todellakin ansaitsi tuon.

Lena poistui kohta kiukkuisena, mutta sanaakaan sanomatta sisälle.
"Siis tarkottaaks tää et mä en saakkaan sitä kahtasataa täst yöstä?", blondi kysyi turhautuneena polkaisten jalkaansa maahan. Shay oli juuri alkamassa sanomaan jotain, mutta päätti pysyä rauhallisena.
"Eiköhän tää ollu tässä", hän totesi hetken kuluttua ja lähti autollensa jättäen blondin oman onnensa nojaan.
"Siis et sä voi tehä näi mulle!", blondi yritti vielä huutaa Shayn perään, mutta tämä oli jo käynnistänyt autonsa.

Amor ja Tommy neuvoivat blondille tien lähimmälle bussipysäkille ja antoivat molemmat säälistä viiskymppisen, että tämä pääsisi omaan kotikaupunkiinsa.
Teki kipeää katsoa, kun tuo tyhmä ja hyväuskoinen tyttörukka lähti kävelemään monen kilometrin matkaa kaupunkiin. Varsinkin kun jalassa eivät todellakaan olleet mitkään parhaat kävelykengät.

Bussin ovet narahtivat taas kiinnittäen Amorin katseen sinne päin. Nyt pirteän näköinen Oscar astui vihdoin bussista alas etsien katseellaan häntä.
"Muru!", hän huusi huomattuaan Amorin. Molemmat lähtivät juoksemaan toisiansa vastaan ja lopulta päätyivät suutelemaan intohimoisesti.

"Sori, mulla vähän kesti kun jäin auttamaan kuskia yhdessä jutussa. Missasinko mä jotain?", Oscar kysyi huvittuneena. Lenan huuto oli ilmeisesti kantautunut bussin perälle asti.
"Et halua tietää", Amor nauroi ja veti Oscarin taas tiukkaan halaukseen.

"Tommy, tarviitko sä kyydin kotiin?", Oscar kysyi kohta. Tommy nyökkäsi iloisesti.
"Mitä nopeemmin mä pääsen omalle sohvalle lorvailemaan, sen parempi".

Kaikki kolme lähtivät samalla autolla kotiin päin. Matkalla Tommy ja Oscar ehtivät kertoa jo melko suuren osan kiertueen kohokohdista. Amor oli iloinen, että pojilla oli ollut hauskaa, mutta silti toivoi ettei uutta kiertuetta tulisi ihan heti.

=====================

Kotiin tullessa Oscar näki erään tutun naaman, jonka näkemisestä ei kuitenkaan hirveämmin ilahtunut.

"Richard", hän tervehti ja katsoi miestä jäätävästi silmiin.
"Joo siis Richard oli lapsenvahtina sen ajan, kun mä olin poissa", Amor selitti ja halasi ystäväänsä. Oscar katsoi heitä hieman mustasukkaisena, mutta päätti olla järjestämättä mitään kohtausta näin pienen jutun vuoksi.

"Catalina muuten soitti sillä välin kun olitte poissa. Se ehdotti, että menisitte sen ja Brianin luo syömään huomenna", Richard kertoi.
"Mun pitää nyt kyllä mennä", hän totesi sitten vilkaistuaan kelloa. "Nähdään pian!"

"Ei mennä", Oscar marisi lysähtäen samalla tutulle kotisohvalle pitkästä aikaa.
"Pitää mennä", Amor sanoi moittivalla äänensävyllä tehden selväksi, että he menisivät Mounteille syömään huomenna, halusipa Oscar sitä tai ei.

"Nokun mä vasta pääsin kotiin, ois ihan kiva vaan lojua ja rentoutua täällä edes pari päivää", Oscar jatkoi marinaansa. Kyllä hän tiesi, ettei siitä olisi mitään hyötyä. Ainahan Amor sai tahtonsa lopulta läpi.

"Niin, Briankin pääsi juuri kiertueelta kotiin, ja silti se odottaa meitä jo vierailulle huomenna", Amor huomautti istuen itsekin alas.

"Mä oon kuule aika varma, että Brian suhtautuu tähän aivan samalla tavalla kuin minä. Mutta aina te naiset haluatte järjestää näitä pariskuntien tapaamisia", Oscar pyöritteli silmiään lapsellisesti.

"Me mennään sinne ja tämä asia on loppuun käsitelty. Nyt mennään katsomaan vauvoja", Amor sanoi painokkaasti, mutta heltyi revittyään Oscarin sohvalta mukaansa kohti yläkertaan vieviä portaita.

"Sä et ookkaan vielä nähnyt meidän uutta lastenhuonetta", Amor tajusi kun he olivat juuri menossa yhteen yläkerran huoneista. Ennen huone oli toiminut erittäin vaatimattomana vierashuoneena, mutta lasten synnyttyä Amor oli Richardin avulla muuntanut sen onnistuneesti lastenhuoneesti. Hieman se kieltämättä harmitti, että enää monta kaveria ei voisi jäädä yöksi samaan aikaan, mutta oli tämä ollut parempi ratkaisu kuin kehtojen sijoittaminen Amorin ja Oscarin makuuhuoneeseen.

Oven avautuessa Oscar näki uuden, melko ihastuttavan huoneen. Amor oli tehnyt hyvää työtä valitessaan sinne kalusteita. Seiniin ja lattioihin oli valittu ehkä hieman poikamaiset värit, mutta ei se paljoa haitannut.

"Onko Richard ollut täällä paljonkin sillä välin kun mä olin poissa?", Oscar kysyi hetken kuluttua keikutellessaan sylissään olevaa Gunnia. Hän yritti olla kuulostamatta liian mustasukkaiselta, mutta kyllä Amor huomasi tämän olevan hieman liiankin utelias.

"No joo, onhan se aika usein ollut vahtimassa penskoja, kun mun on vaikka tarvinnut käydä jossain", Amor kohautti olkiaan yrittäen samalla tarkastella, että uskoisiko Oscar selityksen vai ei.
Amor puhui tietenkin totta, mutta Oscar varmasti saisi käännettyä asian päänsä sisällä päälaelleen ihan vaan mustasukkaisuuden ansiosta.

Oscarin kasvoilla kävi pieni epäilyksen hiven, mutta lopulta tämä nyökkäsi vastahakoisesti vakuutellen itselleen, ettei Richardilla ja Amorilla ollut mitään meneillään.
"Hyväkin kaveri?", hän naurahti sitten.

"Kuin veli", Amor virnisti laskiessaan Nicoa kehtoon.

=====================

Seuraavana päivänä pariskunta meni käymään Catalinan ja Brianin luona, kuten olivat luvanneet. Nyt he seisoivat ovella ja Amor vielä teki viime hetken viimeistelyjä, kuten Oscarin solmion kiristystä.
"Päätit sitten pukea tuon?", Amor kysyi vilkaisten halveksivasti Oscarin ryppyistä paitaa. Lukemattoman monia kertoja hän oli yrittänyt hankkiutua siitä eroon, mutta joka kerta se jotenkin löysi tiensä takaisin Oscarin luo. Mies itse ei paidassa kuitenkaan mitään vikaa nähnyt, vaikka se olikin kokenut kovia.

"Just", Amor huokaisi tuskastuneena ja soitti ovikelloa. Itse hän oli pukeutunut oikein siististi, mutta ei liian juhlallisesti. Catalina ja Brianhan olivat kuitenkin hyviä kavereita, eivätkä taatusti välittäisi vaikka he olisivat tulleet verkkapuvut päällä.

Ei kulunut kauaakaan kun Catalina jo ryntäsikin avaamaan oven.
"Heei! Tervetuloa meidän kämppään", hän tervehti iloisena halaten vuoronperään kumpaakin.

"Brian on just laittamassa ruokaa. Seuratkaa vaan mua", Catalina kehotti astuessaan sisälle taloon. Amor ja Oscar seurasivat perässä ja katselivat samalla asuntoa. Se oli hieman siistimpi ja normaalimpi kuin he olivat odottaneet. Kun kyseessä oli Brianin ja Catalinan kaltainen rock-henkinen pariskunta, olisi odottanut jotain hieman karumpaa ja koruttomampaa.

Keittiökin oli todella kaunis.
"Moi!", Brian huusi tervehdyksensä hellan luota kun huomasi tulijat.

Amor mottasi Oscaria käsivarteen heti Brianin huomattuaan.
"Mikset sä koskaan kokkaa?!", Amor huudahti loukkaantuneena samalla, kun Oscar huudahti kivusta.

Hetken ajan Oscar näytti loukkaantuneelta, mutta sitten hellitti.
"Kuule, kun mut laittaa kokkaamaan, niin sitä vahinkoa ei mitkään vakuutukset kata", hän naurahti sitten virnistäen ilkukurisesti. Amorkin naurahti tietäen kuitenkin, että tuo oli ainakin osittain totta.

"Menkää vaan jo pöytään istumaan, ruoka on ihan kohta valmista", Brian kehotti.
"Ja Oscar, älä näytä noin kärsivältä! Ruoan jälkeen pelataan pleikkarilla", hän nauroi sitten huomattuaan, etteivät tällaiset tapaamiset oikein näyttäneet olevan Oscarin juttu.

Päivä oli hauskempi, kuin Oscar oli kuvitellut. Juttua riitti, kaikki nauroivat itsensä kipeiksi, ruoka oli hyvää ja tuli sitä vähän juotuakin. Mutta ainoastaan vähän, sillä ketään ei erityisemmin innostanut viettää seuraavaa aamua vessanpönttöä halaillen.

Illan pimetessä he siirtyivät sitten sen pleikkarin ääreen. Ainoastaan pojat osasivat pelata, mutta Catalina ja Amor olivat kyllä hengessä mukana huutamalla ja kannustamalla vieressä.

"Pidetäänkö me muuten huomenna se kokous?", Brian kysyi Oscarilta kesken pelin tyttöjen huudon yli. Molemmat tytöt lopettivat nyt huutamisen ja kääntyivät katsomaan Briania.

"Mikä kokous?", Catalina kysyi lopulta katsellen vuorotellen Briania ja Oscaria. Tytöt eivät halunneet vielä alkaa syyttelemään, mutta kummallakin oli sellainen olo, että kokous koskisi varmasti uutta kiertuetta.

Pojat olivat hetken hiljaa ja yrittivät katseillaan viestittää toisilleen, että pitäisikö kertoa tytöille mitä kokous koski. Lopulta molemmat laskivat peliohjaimet käsistään ja Oscar päätti kertoa, koska asia tulisi kuitenkin julki ennemmin tai myöhemmin.
"Se koskee Shayta. Sillä on ollut pieniä... ongelmia tässä lähiaikoina."

"Se käyttää huumeita", Brian möläytti, koska Oscarilla kesti liian kauan.
"Huomattiin se vasta kiertueella, kun se yritti pyytää faneilta kamaa", hän jatkoi vielä Oscarin nyökkäillessä myötäilevästi vieressä.

"Ja te aiotte heittää sen ulos bändistä?", Amor varmisti. Molemmat nyökkäsivät.
"Me yritettiin jo kehottaa sitä menemään vieroitukseen, mutta se ei suostunut. Tää alkaa olla jo oikea ongelma koko bändille, koska ei sitä örvellystä jaksa katsella", Brian selitti.

"Mut kuka sen korvaa?", Catalina kysyi huolestuneena. Kyllä hän ymmärsi bändin turhautuneisuuden Shayn käytöksen suhteen, mutta Shay oli kieltämättä aika helvetin hyvä kitaristi, jota ei olisi helppoa korvata.

"Me varmaan soitellaan vähän ihmisille ja katsotaan miten käy. Mä tunnen pari hyvää kitaristia, jotka on vasta vähän aikaa sitten joutunut syystä tai toisesta ulos bändeistään", Oscar kohautti olkiaan. Hänelläkin oli pieni huoli siitä, kuinka bändin kävisi ilman Shayta.

"Ei nyt kuitenkaan huolehdita siitä, mä oon pelin johdossa", Brian lopulta pienen hiljaisuuden jälkeen irvisti samalla painaen pelin takaisin käyntiin varoittamatta Oscaria.

=====================

Seuraavat pari päivää kuluivat melko normaaleissa merkeissä Shayn bändistä potkimista lukuun ottamatta. Herra ei itse ollut todellakaan tyytyväinen päätökseen ja yritti vakuutella parhaansa mukaan olevansa täysin työkykyinen huumeista huolimatta, mutta se ei ollut muiden päätöstä muuttanut. Lopulta Shay olikin lähtenyt kokouksesta ovet paukkuen ja heittänyt vielä ulos päästyään kenkänsä talon ikkunasta läpi.

Nyt porukka oli kokoontunut Oscarin ja Amorin olohuoneeseen hengailemaan ja sen ohessa myös käymään läpi joitain kitaristi vaihtoehtoja.

Myös Lena oli kutsuttu, vaikkei hänellä periaatteessa enää mitään tekemistä bändin kanssa ollutkaan nyt kun Shay oli potkittu siitä ulos. Olihan Lena silti joskus ollut hyvä ystävä Amorille ja Catalinalle.

Ainut mikä Lenassa vaivasi Amoria, oli tämän hyväuskoisuus. Edes se bussin luona tapahtunut välikohtaus ei ollut saanut Lenaa jättämään Shayta. Lena varmaan vieläkin uskoi miehen pystyvän muuttamaan tapojaan, vaikka tämä oli jo tehnyt käytöksellään selväksi ettei niin kävisi.

"Kenestä tulee muuten lasten kummi?", Catalina kysyi Amorilta kun häntä lakkasi kiinnostamasta kuunnella jätkien keskustelua monster truckeista.

Amor tajusi vasta nyt, ettei ollut edes miettinyt asiaa aiemmin.
"Mä en yhtään tiedä", hän totesi hämmentyneenä kohauttaen olkiaan.

"Mun mielestä sun pitäisi ottaa ainakin Tommy kummiksi. Se olisi mahtava kummi sun lapsille", Catalina ehdotti. Amor nyökkäsi myötäilevästi. Tommy todella olisi varmasti jokaisen lapsen unelma kummi. Joten kai Tommy olisi sitten yksi kummeista.

"Okei, eli nyt on jo yksi kummi valittu...", Amor mumisi miettiväisenä. Hän yritti käydä kaikkia lähimpiä ystäviään päässään läpi. Lopulta hän sai karsittua vaihtoehdot kahteen ihmiseen: Catalina ja Richard.
Catalina olisi hyvä vaihtoehto, sillä hän oli todella mukava, välittävä ja lämmin ihminen. Mutta niin oli myös Richard. Kumpikin olivat siis hyviä vaihtoehtoja kummiksi, mutta Amor ei halunnut kolmea kummia lapsille. Se olisi jo liikaa.

Hetken kummankin vikoja miettiessään Amor löysi Richardista yhden: hän ei tullut toimeen Oscarin kanssa. Ja lapsen kummien olisi tultava toimeen molempien vanhempien kanssa.

"Se on siis päätetty", Amor hymähti mielessään ja kääntyi katsomaan Catalinaa.
"Mä haluaisin sut toiseksi kummiksi", hän totesi sitten hymyillen.

"Oikeasti?", Catalina kysyi liikuttuneena. Amor nyökkäsi.
Catalina pomppasi pystyyn vetäen myös Amorin ylös sohvalta. Sitten hän halasi tätä pomppien riemusta.
"Kiitos kiitos kiitos!"

Tyttöjen intoilu kuitenkin keskeytyi, kun ovi kävi. Kaikki kääntyivät katsomaan eteiseen päin. Kohta sieltä ilmeistyikin tuttu hahmo.

"Mä pyydän ja rukoilen, ottakaa mut takas", säälittävän näköinen Shay pyysi muilta bändin jätkiltä. Kukaan huoneessa olevista ei taatusti ollut koskaan nähnyt Shayta noin heikoissa tilassa. 

"Me käskettiin sun mennä vieroitukseen, Shay", Oscar huomautti vakavan ja päättäväisen näköisenä tehden selväksi, että aikoi pitää pintansa.
"Sun oma ongelma, ettet kuunnellut", hän lisäsi vielä hieman halveksintaa äänessään.

"Mä en tarvii vieroitusta! Mä oon täysin okei!", Shay huusi hieman vihaisena. Kaikki astuivat askeleen taakse päin peläten, että kohta jätkä menettäisi itsehillintänsä ja hyökkäisi jonkun kimppuun.

Nyt Lena päätti lopulta astua esiin. Hän käveli suoraan poikaystävänsä luo ja katsoi tätä totisena vetisillä silmillään. Shay oli selvästi säikäyttänyt hänetkin huudollaan.
"Jos sä et hanki apua niin tää meidän juttu on ohi!", Lena uhkasi näyttäen siltä, että löisi kohta Shaylle järkeä päähän jos sitä ei sinne muulla tavalla ilmestyisi. Hän oli lopultakin saanut Shayn lapsellisesta käyttäytymisestä tarpeekseen.

Hetken ajan Shay vain tuijotti Lenaa ilmeettömänä. Uhkaus ei näyttäytynyt aiheuttavan Shayssa pienintäkään reaktiota ennen kuin vasta hetken kuluttua. Oltuaan jonkin aikaa täysin hiljaa hän veti naamalleen julman hymyn ja katsoi Lenaa alentuvasti silmiin nauraen huvittuneena.
"Beibi, tää meidän juttu ei merkitse mulle mitään. Sä et merkitse mulle yhtään mitään", hän sylkäisi tunteettomat sanat ulos ilman pienintäkään empimistä. Oli mahdotonta sanoa tarkoittiko Shay tosiaan sitä mitä sanoi, mutta Lena selvästi uskoi kaiken.

Lena näytti siltä, kuin joku olisi lyönyt häneltä henget pihalle. Koko naama kalpeni hetkessä ja hän tuijotti Shayta tietämättä mitä sanoa.
Kaikki muut odottivat jännityksellä, että löisikö Lena Shayta vai potkaisisiko munille. Mitään reaktiota ei kuitenkaan syntynyt. Lena oli täysin lamaantunut.

Kun Lena ei pystynyt itse puolustamaan itseään, Oscar vihdoin tajusi mennä väliin.
"Saatanan kusipää! Naisia ei voi kohdella noin!", hän huusi raivoissaan ja löi Shayta.

Lyönti selvästi osui ja upposi, sillä hetken Shay pystyi vain pitelemään kohtaa kivusta ulvoen. Oscar oli tarpeeksi fiksu käyttääkseen sen ajan hyväkseen. Hän tarttui Shayta kädestä ja veti tämän kovakouraisesti mukanaan ulos kaikkien muiden katsellessa kauhuissaan.

Oven kolahtaessa poikien jäljessä kiinni kaikki ryntäsivät ikkunaan Lenaa lukuun ottamatta.

Oscar oli vienyt Shayn etupihalle, jossa hän nyt hakkasi miestä oikein olan takaa. Se näytti aika pahalta, mutta Shay ansaitsi sen. Järki tulee päähän hakkaamalla, vai mitä?

Noin kymmenen minuutin kuluttua Shay pääsi juoksemaan karkuun ja Oscar palasi sisälle.
"Sen tuskin uskaltaa enää häiritä ketään meistä", hän totesi hengästyneenä.

"Eihän suhun sattunut, kulta?", Amor kysyi huolestuneena halaten miestään.
"Ei, Shay sai ainoastaan lyötyä kerran huuleen. Se varmaan turpoaa ja näyttää pahalta, mutta ei oo silti mitään Shayn vammoihin verrattuna", Oscar naurahti.

Nyt Amor huomasi Lenan, joka oli kävelemässä ovelle päin lähteäkseen.
"Mihin sä meet?", Amor kysyi hämmentyneenä.

"Ei tuo mun rakas idiootti saa noita vammoja itsekseenkään hoidettua kuntoon...", Lena vain naurahti kuivasti. Kaikki katsoivat häntä huolestuneena.

"Joten... Moikka", hän huikkasi vielä lähtiessään. Amor huokaisi pettyneenä. Häntä harmitti se, että Lena tulisi varmasti aina kaikesta huolimatta palaamaan Shayn luo, vaikka ansaitsisi paljon parempaa. Kumpikaan tuon suhteen osapuoli tulisi tuskin koskaan oppimaan virheistään.

============================

Noniin, siinä se osa :) Seuraavaa yritän sitten tehdä vähän nopeampaan tahtiin :'D
Kommenttia toivoisin :)