http://i893.photobucket.com/albums/ac133/sablerazorblade/jennerosa17.jpg?t=1339884432

Jee, uutta osaa tarjolla. Menkää vaan lukemaan siitä! -->

_______________________________________________________



"Mikä Ilpo Kateenkorvassa on muka vikana?", Amor tivasi tyttäreltään hämmentyneenä. Jo kuukausien ajan Amor ja Mia olivat yrittäneet salakavalasti parittaa lapsiaan, mutta Nico ei vaan tuntunut lämpenevän ajatukselle. Ilpo sen sijaan tuntui olevan kuin sulaa vahan tytön käsissä, vaikka tämä käyttäytyikin välinpitämättömästi häntä kohtaan.



"Äiti... Me ollaan jo puhuttu tästä. Mua ei vaan kiinnosta", Nico mumisi vaivaantuneesti.
Ei Ilpossa oikeastaan mitään vikaa ollut, poikahan oli kaikin tavoin hurmaava. Nicon mielestä tämä oli vain hieman epäkypsä hänelle. Ja olihan Nicolla jotain säpinää jo jonkun muun kanssa...



"Just. Ilpo vain olisi sulle sopiva", Amor huokaisi noustessaan sohvalta. Hän todella tunsi elämäntehtäväkseen etsiä molemmille lapsilleen sopivat kumppanit kaupungin seurapiirien joukosta.



Tai no oikeastaan vain Nicolle. Gunnilla olivat naisasiat jo kohdillaan.



Poikahan oli tosiaan lopulta päätynyt Vivin kanssa yhteen. Ei noiden kahden suhdetta voinut enää todellakaan sanoa hetken huumaksi, sillä he olivat olleet yhdessä jo yli vuoden.



Joinain päivinä Gunnista vain tuntui, ettei Vivi riittänyt. Hurmaavia tyttöjä ilmestyi Gunnin lähettyville kuin sieniä sateella, eikä Gunn voinut asialle oikein mitään. Täytyi vain käyttäytyä normaalista, vaikkei se hyvältä tuntunutkaan.



Sentään Vivi teki asiat hieman helpommiksi. Noin hyvännäköistä ja seksikästä tyttöä oli huomattavasti hankalampi hairahtua pettämään, kuin ketä tahansa muuta tavallista tallaajaa.
Olivathan kaikki jätkät Gunnille myös kateellisia, sillä tämä seurusteli huutosakin johtajan kanssa.



 Myös Nico oli hieman kateellinen veljelleen. Tällä ihmissuhteet tuntuivat aina luistavan kuin itsestään, kun taas Nicolla kaikki oli paljon vaikeampaa. Se ei vain ollut reilua.



Illan pimennyttyä tuli Nicon vuoro saada osansa ihmissuhteista ja läheisyydestä.



"Moi", Nico huokaisi ihastuneena ja kaatui poikaystävänsä syleilyyn. Tai no, pystyikö Amorin hyvän ystävättären Mian reilusti Nicoa vanhempaa aviomiestä edes kutsumaan poikaystäväksi?



Ei Nico koskaan ollut kuvitellut päätyvänsä yhteen naimisissa olevan miehen kanssa. Hän oli tavannut Niilon, kun Amor oli vienyt hänet tutustumaan Niilon poikaan eli Ilpoon. Illan päätteksi Nico oli joutunut kuitenkin myöntämään itselleen, että Kateenkorvista häntä viehätti enemmän isä kuin poika.



Suhde oli kaikin tavoin melko tulenarka. Nicon vanhemmat eivät taatusti hyväksyisi hänen ja Niilon suhdetta, eikä Niilon vaimo Miakaan varmaan olisi kovin innoissaan kuultuaan miehensä pettävän häntä naapurin teinitytön kanssa. Suhteesta tiesivät siis vain he kaksi.
Nicolla oli pikkuhiljaa alkanut olla pieniä epäilyksiä Niilon suhteen. Hän ei tiennyt ollenkaan mihin suuntaan tämä suhde oli menossa, joten oli vaikeaa olla kysymättä kavereilta neuvoa. Hän ei tiennyt oliko Niilo valmis eroamaan Miasta hänen vuokseen vai oliko hän sittenkin vain toinen nainen Niilolle.



Huono omatuntokin alkoi painaa päälle Ilpon vuoksi. Oli hankalaa olla missään tekemisissä Ilpon kanssa, sillä jo pojan näkeminenkin toi mieleen sen, että Nicolla oli suhde tämän isän kanssa. Eikä asiaa ainakaan helpottanut se, että hän ja Ilpo olivat samalla luokalla ja Ilpo sattui olemaan myös yksi Gunnin parhaista kavereista.



Paineita Nico pääsi purkamaan aina uimatreeneissä. Uimisesta oli vuosien varrella kehittynyt harrastus, joka tuntui aina yhtä tutulta ja turvalliselta. Oli helpottavaa päästä pitkän päivän jälkeen veteen.



Uimisen ja Niilon rinnalla Nicolle tärkeää oli myös hänen kaveriporukkansa. Hän oli nykyään porukan keskipiste ja yksinoikeutettu johtaja. Ennen hänen asemassaan oli ollut Vivi, mutta alettuaan seurustella Gunnin kanssa hän oli jättäytynyt pikkuhiljaa porukasta pois.
Muita porukan jäseniä olivat Tiina, Valerie ja Anneli.



Tiinan Nico oli tuntenut jo lapsesta asti, sillä Tiinan äiti Tuula oli yksi Amorin läheisimmistä ystävistä. Tiina oli mukavaa seuraa ja myös todella nätti, mutta Nico ei silti nähnyt tyttöä minkäänlaisena uhkana.



Valerie oli Trishin lapsi eli samalla myös Vivin pikkusisko. Valerie oli vuoden muita porukan jäseniä nuorempi, muttei se haitannut menoa. Hän oli myös tavallaan hieman outo ainakin muihin verrattuna.



Anneli oli porukan uusin jäsen. Hän oli lukukauden alussa muuttanut perheensä kanssa Kaunialasta Seransolaan. Jo nyt sosiaalinen tyttö oli saanut hankittua itselleen hyvän maineen ja paikan huutosakissa. Annelin ainoa kompastuskivi tuntui olevan tämän kaksoissisko Leena, joka ei ollut sopeutunut Seransolaan yhtä hyvin kuin siskonsa. Leena oli koko porukan mielestä aika nolo ernu, joten he eivät yleensä viettäneet aikaa Annelin kotona.



Oli kaunis ilta, joten tytöt olivat päättäneet hengailla altaalla. Tiina oli saanut täysi-ikäisen serkkunsa hankkimaan heille alkoholijuomia, joten kaikki olivat tyytyväisiä.



"Mä näin sut jonkun pitkän blondin kanssa kaupoilla toissapäivänä", Anneli kohautteli kulmiaan kiinnostuneena. "Kukas se oli?", hän kysyi sitten saaden Nicon sanattomaksi. Mitä hänen pitäisi sanoa?



Ei hän ainakaan totuutta kertoisi.
"Joo, se on mun setä", Nico väitti yrittäen pitää kasvonsa peruslukemilla. Onneksi hän ei ollut koskaan puhunut erityisemmin suvustaan kavereilleen, joten he eivät tienneet ettei hänellä oikeasti ollut yhtään setää. Tai ainakaan yhtään sellaista josta hän olisi koskaan kuullut.



Samaan aikaan sisällä Gunn vietti rentoa koti-iltaa. Vivi oli lähtenyt käymään jonkun kaverinsa luona eri paikkakunnalla, joten hänellä ei ollut mitään tekemistä. Jätkienkään kanssa ei huvittanut hengailla, joten hän oli vain tyytynyt jäämään kotiin vanhempiense seuraksi.



Hän oli tänään saanut valita leffan katsottavaksi, joten nyt he kaikki katselivat yhdessä jotain aika vanhaa toimintapätkää. Kesken leffan Gunnin mieleen tuli kuitenkin kysymys, joka oli vaivannut häntä jo parin päivän ajan...



"Hei tyypit, miten mun ja Nicon sukunimi on Jenner, kun teidän sukunimi on Bernadotte?"



Huoneeseen syntyi vaivaantunut hiljaisuus, jonka rikkoi vain televisiosta kantautuva konekiväärin ääni ja Sylvester Stallonen uho. Amor ja Oscar vilkaisivat toisiaan ja alkoivat käydä pientä keskustelua käsillä viittoen ja huulia liikutellen. Gunn ei tätä kiivasta keskustelua nähnyt, sillä tuijotti yhä televisiota.



Lopulta Oscar avasi suunsa.
"Koska Jenner on kiva sukunimi ja Gunn Bernadotte kuulostaisi tyhmältä. Nyt turpa kiinni ja katso leffaa", hän murahti potkaisten poikaa leikillään.



Amor painoi kasvonsa käsiinsä kiroten päänsä sisällä. Oscarin vastaus oli jotain aivan muuta kuin hienotunteinen ja suunniteltu.



Onneksi Gunn kuitenkin vain kohautti olkiaan hyväksyvästi ja vajosi taas leffan pauloihin. Oscar virnisti voitonriemuisena ja Amor vain pudisteli päätänsä huvittuneena, mutta helpottuneena.



Eli ei, Amor ja Oscar eivät vieläkään olleet uskaltaneet kertoa lapsille Riveristä. Se ei vain koskaan ollut tuntunut tarpeelliselta, sillä kukaan ei ollut koskaan epäillyt etteikö Oscar olisi ollut lasten oikea isä. Ihmiset jopa jatkuvasti puhuivat siitä, kuinka paljon lapset näyttivätkään "isältään". Jos kaikki menisi hyvin, heidän ei varmaan koskaan tarvitsisi kertoa lapsille heidän oikeasta isästään.

================



Sinä iltana Nico tapasi taas Niilon. Tietenkin vasta kaikkien muiden mentyä nukkumaan.



"Tiiätsä, mä niin haluaisin sänkyyn sun kanssa. Mun mielestä me ollaan oltu jo niin pitkä aika yhdessä, että olisi sen aika", Niilo ilmaisi mielipiteensä heidän päästyään sisälle taloon.



"Shh, vähän hiljempaa, mä en halua porukoiden heräävän. Ja eihän me olla oltu yhdessä kun vasta kuukausi", Nico hyssytteli huolestuneena.



"Mutta kun se on pitkä aika...", Niilo mumisi tyytymättömänä painautuen Nicoa vasten. Nico yritti parhaansa mukaan olla kaatumatta miehen painon alla.



"Sori, mä en oo valmis", Nico totesi pahoittelevana katsoen Niiloa silmiin. Niilo ei näyttänyt tyytyväiseltä vastaukseen. Hän siirtyi kauemmas tytöstä ja köhi kurkkuaan.



"Että näin. Oli selvästi huono idea alkaa tapailla tuollaista teini-ikäistä epäkypsää tytsyä", hän hymähti kylmästi ja kääntyi kannoillaan. Sitten hän käveli ovelle ja lähti talosta jättäen epätoivoisen Nicon yksin.



Nico lysähti sohvalle surullisena. Olisiko sittenkin pitänyt suostua? Niilohan oli hyvä tyyppi ja kaiken lisäksi myös hänen poikaystävänsä...

==================



Seuraavana aamuna Amor ja Nico lähtivät katsomaan erättä tönöä, joka sijaitsi Seransolan köyhän ja rikkaan alueen rajalla. Nico oli jo kauan pyytänyt vanhemmiltaan omaa asuntoa, jossa hän voisi aina välillä asua. Vasta pari kuukautta sitten vanhemmat olivat alkaneet lämmetä idealle, joten he olivat alkaneet katselemaan vapaita asuntoja.



"Se on aika pieni, mutta sitä voi suurentaa. Jos haluat niin voidaan rakentaa siihen vaikka toinen kerros ja pihakin kaipaa tottakai hieman koristelua", Amor luennoi katsellen samalla tonttia ja sen päädyssä sijaitsevaa pientä tönöä. Se oli erittäin vaatimattoman näköinen, mutta sitä remontoitaisiin rankalla kädellä jos Nico päättäisi ottaa sen.



"En tiedä... Tää sijainti vähän epäilyttää", Nico mumisi tarkoittaen sijainnilla köyhää aluetta. Hän ei halunnut, että hänen naapurissaan asuisi köyhiä rikollisia. Ei noista köyhistä koskaan tiennyt, joten häntä pelotti, että hän jonain aamuna heräisi ilman arvoesineitään naapureiden käytyä "kylässä".



Amor nyökkäili Nicon puhuessa.
"Totta. Mä tosin tiedän, että sä haluat musta ja isästä mahdollisimman kauas itsenäistymään", hän virnisti sitten.



Nico naurahti kuivasti.
Ei hänellä oikeastaan ollut mitään kauheaa intoa muuttaa pois kotoa. Ei häntä olisi haitannut jäädä kotiinkaan. Tosin omassa kämpässä hänen olisi helpompi tapailla Niiloa. Jos Niilo nyt edes halusi enää nähdä häntä...



"Mennään sisälle", Amor kehotti ja lähti kulkemaan kohti ulko-ovea. Nico seurasi hieman vastahakoisesti perässä, sillä tönö ei todellakaan näyttänyt kovin houkuttelevalta.



"Tässä siis keittiö. Tuosta ovesta pääsee olohuoneeseen", Amor esitteli osoitellen eri suuntiin. Nico vain nyökkäili tylsistyneenä. Hän halusi ulos tästä talosta. Koko huone haisi mädäntyneeltä ja oli muutenkin melko pölyinen.



Ehkä olohuoneessa ei olisi yhtä pölyistä ja pahanhajuinen.
"Mä meen tsekkaamaan olkkarin", Nico mumisi jättäen äitinsä penkomaan keittiön laatikoita.



Astuttuaan olohuoneeseen Nico huomasi, että se oli tismalleen yhtä huonossa kunnossa kuin keittiökin. Kämpässä oli ehdotonta miinusta se, ettei siellä näyttänyt olevan edes makuuhuonetta vaan sänky olo sijoitettu pieneen olohuoneeseen.
Lisäksi sieltä löytyi jotain muutakin, minkä ei siellä olisi pitänyt olla...



"Kuka helvetti sä oot?", sohvalta kuului epäystävällinen miesääni. Nico ei saanut sanaa suustaan. Ei kenenkään muun pitänyt tulla katsomaan taloa tänään.



"Nico Jenner. Mä tulin kattomaan tätä taloa. Kuka sä oot ja mitä sä teet täällä?", Nico kysyi hämmentyneenä.



"Alex Harkness. Mä asun täällä", mies vastasi kuin se olisi itsestäänselvyys. Nyt Nico oli vielä enemmän hämmentynyt.
"Et sä voi asua täällä, tää talo on myynnissä! On ollut jo monta kuukautta!", Nico alkoi tiuskimaan miehelle.



Nyt mies nousi sohvalta. Hän käveli suoraan Nicon eteen ja katsoi tätä suoraan silmiin.
"Jos talon ovi ei ole lukossa, siellä voi asua", tämä naurahti ivallisesti.
Nico ei pitänyt miehen asenteesta. Hän ei todellakaan ollut sillä tuulella, että jaksaisi häätää kodittomia pummeja pois mahdollisesta tulevasta talostaan.



"Kuules, Alex...", Nico oli alkamassa pätemään, mutta keittiöstä kuuluva ääni keskeytti hänet.
"Nico, kenen kanssa sä puhut?", Amor huusi keittiöstä. Nico kirosi mielessään sitä, että oli puhunut Alexin kanssa niin kovaan ääneen.



Alex katsoi häntä haastavana ja ehkä myös hieman pelokkaana, että Nico paljastaisi hänet.  Hänen ilmeensä muuttui kuitenkin silkkaan hämmennykseen, kun Nico vastasi äidilleen.
"Mä oon puhelimessa!"



Amor tuntui uskovan Nicon puhuvan puhelimeen. Kohta keittiöstä alkoi kuitenkin kuulua askeleita merkiksi siitä, että Amor oli saanut tarpeekseen laatikoiden kaivelusta ja oli valmis siirtymään seuraavaan huoneeseen.



"Tää ei pääty tähän", Nico sähähti Alexille ja ryntäsi ovelle.



Hän sulki oven perässään estäen Amorin pääsyn olohuoneeseen.
"Lähetään kotiin, tää kämppä ei oo selvästi mulle hyvä", Nico vakuutteli ja alkoi siirtyä kohti ulko-ovea.



"Kui? Oliko olohuoneessa jokin vikana?", Amor kysyi hämmentyneenä nopeasta lähdöstä. Hän olisi halunnut vielä katsoa läpi muut huoneet, mutta Nico ei selvästi antanut hänen tehdä niin.



"Joo, siellä on hometta", Nico valehteli ja hoputti äitiään ulos ovesta. Amor kummaksui tyttärensä käytöstä, mutta antoi lopulta periksi.



Nico sen sijaan ei antaisi periksi. Tuo tönö itsessään ei houkutellut häntä millään tavalla, mutta hän ei antaisi periksi ennen kuin olisi häätänyt sen itsekeskeisen Alexin pois sieltä. Jos hän ei saisi taloa, niin ei saisi kyllä Alexkaan.

=====================================

Kommenttia? :)