jennerosa18Sainkin tämän osan valmiiksi yllättävän nopeasti sen pituuteen nähden :D
Yllätyksiä on luvassa ainakin, joten en pidättele teitä enää kauempaa :)
 Lukemaan! -->

______________________________________________



"Sä et voi tehdä noin! Toi on huijaamista!", Nicon huuto kaikui ympäri pientä asuntoa. Häntä alkoi jo hieman turhauttaa se, että Alex huijasi aina jokaikisessä pelissä.



Mies tyytyi asian kieltämisen sijaan vain nauramaan.
"Ei se oo mun vika ettet sä osaa pelata tätä!"



Vaikka Nico ja Alex eivät aluksi olleet tulleet toimeen sitten niin ollenkaan, viikkojen kuluessa heistä oli tullut melko läheisiä. Nykyään Nico viettikin enemmän aikaa Alexin luona kuin juoruamalla tyttöporukkansa kanssa.



Enää Nico ei jaksanut edes välittää tönöstä tai siitä, että Alex asui siellä. Hän oli aluksi todella halunnut Alexin pois tästä talosta, mutta nyt hän vain toivoi Alexin jäävän sinne mahdollisimman pitkäksi aikaa. Aina tosin oli se uhka, että joku ostaisi talon ja heittäisi Alexin ulos.



Alex oli jotain niin erilaista kuin kaikki muut Nicon ystävät. Tai sellaisen kuvan Nico oli ainakin saanut miehestä. Tarkemmin ajateltuna hän ei tiennyt Alexista oikein mitään. Ei mistä tämä oli kotoisin, ei miten tämä oli päätynyt Seransolaan, ei edes tämän ikää, vaikka kyllä sen huomasi ettei hän voinut olla paljoa yli kahdenkymmenen.



Näin ollen Alex oli täysi mysteeri. Ja Nico todellakin halusi selvittää Alexista kaiken. Kysymyksiin mies ei kuitenkaan suostunut vastaamaan, eikä myöskään miehen nimen googlettaminen ollut tuottanut tulosta. Alkoi tuntua, että tutkinnoissa tuli aina tiiliseinä vastaan.



Ainoalta vaihtoehdolta tuntuikin nyt tutustua Alexiin kunnolla. Viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa ja kuunnella miehen juttuja tarkasti. Ehkä lopulta Nico voittaisi tämän luottamuksen. Niin Nico ainakin toivoi.



Oli yksi muukin asia, jota Nico Alexilta todella toivoi. Kesälomaan oli enää vain noin viikko aikaa ja lukukauden viimeisenä iltana Amor järjestäisi Nicon ja Gunnin peruskoulusta valmistumisen kunniaksi juhlat. Gunn toisi luonnollisesti juhliin tyttöystävänsä Vivin, mutta Nicolla ei olisi ketään, joten hän näyttäisi täydeltä luuserilta veljensä vierellä. Tavallaan hän siis halusi, että Alex voisi tulla juhliin hänen kanssaan.
Ei hän kuitenkaan ollut vielä uskaltanut kysyä Alexilta asiasta.



Samaan aikaan kotona Amor oli laatimassa kutsulistaa juhlia varten. Hän oli kutsunut ystävänsä Mian avuksi.



"Tuula miehineen on ainakin tulossa, heidän tyttärestään en kuitenkaan ole varma...", Amor mumisi katsellen pöydällä olevaa listaa. Mia nyökkäili Amorin puhuessa ja yritti parhaansa mukaan antaa vinkkejä siitä, keitä olisi kutsuttava ja ketkä olisi tiputettava listalta.



"Keitä muita pitäisi lisätä vielä listalle?", Amor kysyi kääntyen nyt katsomaan Miaa. Kaikki läheisimmät naapurit oli jo kutsuttu, mutta lista näytti silti melko tyhjältä, joten Amorilla alkoivat ideat loppua.



Mia mietti hetken ja saikin sitten omasta mielestään mainion idean.
"Mites Gunnin ja Nicon kummit?"



Amor nielaisi kuuluvasti. Hän ei tiennyt mitä kertoa Mialle lasten kummeista. Hän ei ollut puhunut Catalinalle ja Tommylle ollenkaan Seransolaan muuton jälkeen, eikä tiennyt edes oliko kaikki okei heidän välillään vai vihasivatko molemmat häntä.



"Mitään muita ideoita?", Amor mumisi vaivaantuneena yrittäen kiertää aiheen. Mia aikoi jatkaa kyselyään, mutta tajusi kuitenkin antaa asian olla huomattuaan, ettei Amoria selvästi huvittanut puhua asiasta.



"Joten... Gunn siis tuo juhliin Vivin?", Mia vaihtoi puheenaihetta. Amor huokaisi helpotuksesta ja nyökkäsi.
"Jep."



"Entä Nico?", Mia kysyi uteliaana.



Amor kohautti olkiaan.
"Ainakaan mun tietääkseni sillä ei oo vielä ketään, jonka se toisi", hän totesi hieman pettyneenä.



Mia nyökkäsi ymmärtäväisenä, mutta kohta hänen ilmeensä kirkastui.
"Mä sain idean. Mehän ollaan yritetty parittaa Ilpoa ja Nicoa jo todella kauan tuloksetta. Entä jos Ilpo tulisi juhliin Nicon seuralaisena?", hän ehdotti hymyillen ovelasti.



Amorin mielestä idea oli itseasiassa todella hyvä. Ehkä juhlissa Nico ja Ilpo vihdoin löytäisivät sen yhteisen sävelen?
"Tottakai! Mä kerron Nicolle heti kun se tulee kotiin. Se tulee olemaan niin iloinen!", Amor huudahti innostuneena.



Nicon reaktio oli kuitenkin hieman erilainen, kuin Amor oli toivonut...
"Mitä?! En mä haluu mennä Ilpon kanssa!", Nico huudahti hieman vihaisena äidilleen, sillä hän olisi halunnut järjestää seuralais-asian ihan itse.



"Älä nyt, kulta. Ilpo on täydellinen seuralainen juhliin!", Amor yritti vakuutella, mutta turhaan. Hän ei saisi tytärtään pitämään Ilposta.



"Mä olin oikeestaan ajatellut pyytää erästä toista", Nico totesi pettyneenä ja varmana siitä, että Amor pakottaisi hänet silti menemään Ilpon kanssa.



Väittelyn aloittamisen sijaan Amor kuitenkin vain kohotti kulmiaan hämmästyneenä.
"Ai. Kenen?", hän kysyi.



Nico kirosi päässään. Miten hän selittäisi, että aikoi mennä juhliin kodittoman ja paljon häntä vanhemman miehen kanssa?
"Yhden tyypin vaan", Nico tyytyi mumisemaan. Amor katsoi häntä yhä kummastuneena, mutta kohautti vain olkiaan.



"Hyvä on. Perun sen Ilpo jutun", Amor huokaisi pettyneenä. Nico nyökkäsi kiitokseksi.



Gunnillakin oli pieniä ongelmia juhlien suhteen. Kaikki olettivat hänen tulevan Vivin kanssa, mutta hän ei ollut varma tulisiko Vivi ollenkaan juhliin.



Heillä oli viime aikoina ollut omat ongelmansa, joita muut eivät kuitenkaan olleet huomanneet. Nytkään Vivi ei ollut vastannut puhelimeensa viimeiseen kahteen päivään, kun Gunn oli yrittänyt soittaa.



Gunn olisi toki halunnut jaksaa Vivin ja hänen suhdetta, mutta Vivi ei tuntunut tekevän mitään edistääkseen asioita. Tuntui, ettei tyttöä edes kiinnostanut mitä suhteelle tapahtui.



Ei Gunn voinut oikein tehdä enää mitään muuta suhteen eteen, niin pahalta kuin se tuntuikin.

================================



Seuraavana päivänä Nico katseli kaappinsa pohjalta itselleen täydellistä mekkoa juhlia varten. Samalla hänellä oli hyvin aikaa miettiä seuralais-asiaa.



Ehkä hänen ei kannattaisi pyytää Alexia? Oli nimittäin hyvin mahdollista, ettei tämä ollut valmis tapaamaan Nicon perhettä.



Tapaamaan perhettä? Mitä helvettiä, miksi hänen pitäisi edes esitellä Alex perheelleen? Eiväthän he edes seurustelleet!
Eivät he voineet seurustella. Nicollahan oli jo poikaystävä. Tai no ei Niilo ollut ottanut Nicoon yhteyttä moneen viikkoon. Ei enää sen erään öisen välikohtauksen jälkeen, kun Nico oli kieltäytynyt seksistä Niilon kanssa. Mutta ei Niilo kaikesta huolimatta ollut koskaan lyönyt peliä poikki, joten tavallaan he siis seurustelivat yhä.



Mutta eihän Nico voinut Niiloa viedä juhliin... Niilolla oli perhe ja tämä selvästi halusi pitää hänen ja Nicon suhteen salaisuutena.



Miksi kaiken piti olla niin hankalaa?



Ehkä olisi parasta selvittää asia Alexin kanssa. Voisihan tämä myös suostua tulemaan Nicon seuralaiseksi. Ei sitä koskaan tiedä.



Enempiä miettimättä Nico päätti toteuttaa aikeensa ennen kuin alkaisi katumaan päätöstään ja jänistäisi. Hän ei ehtinyt edes vaihtaa juhlamekkoa pois päältään, vaan lähti kävelemään se päällään kohti Alexin taloa.



Matka tuntui ikuisuudelta ja jaloissa olevat korkokengät alkoivat hiertää erittäin kivuliaasti jalkoja, muttei Nico aikonut kääntyä takaisin. Lopulta hän saapuikin Alexin talolle.



Ovi ei ollut lukossa, joten Nico vain marssi sisään ja suoraan olohuoneeseen.



Kohta hän löysikin Alexin loikoilemasta sohvalta. Mies näytti yllättyneeltä nähdessään Nicon.
"Ai moi! Miks noin pynttäytynyt?", Alex naurahti viitaten Nicon juhlamekkoon.



"Pitkä tarina", Nico vain naurahti kuivasti. Olisi varmasti parasta mennä suoraan asiaan.
"Mä tulin tänne kysymään, että haluaisitko sä lähteä mun kanssa yksiin juhliin lauantaina?", Nico kysyi hieman takerrellen.



Hetken Alex vain tuijotti Nicoa sanomatta mitään. Nico puri huultaan hermostuneena ja rukoili mielessään, että Alex avaisi kohta suunsa.



Ja niin Alex avasikin.
"No tuota noin...", hän mumisi vaivaantuneena. Nico huokaisi pettyneenä. Mikään hyvä vastaus ei koskaan alkanut noilla sanoilla.



"Sori, mutta mä en oikeestaan oo juhla-tyyppiä", Alex mumisi hiljaa. Nicosta tuntui, kuin joku olisi lyönyt häntä mahaan.



Hetken huoneessa oli aivan hiljaista, mutta sitten Nico naurahti ivallisesti:
"Toi on vaan tekosyy. Sä et vaan halua tulla."



Alex näytti anteeksipyytävältä, mutta se ei paljon Nicoa liikuttanut.
"Mä oon pahoillani", mies totesi.



"Just", Nico tuhahti ja lähti kävelemään kohti ovea. Häntä ei todellakaan huvittanut olla Alexin lähellä tällä hetkellä, joten hän lähti takaisin kotiin. Hän näköjään joutuisi menemään juhliin Ilpon kanssa.

===============================



Pari päivää meni kun Amor järjesteli juhlien vieraslistaa. Nyt melkein kaikki ihmiset oli kutsuttu ja suurin osa oli varmasti myös tulossa juhliin. Silti tehtävää oli vielä valtavasti. Pitäisi hoitaa ruokapuoli, musiikki, pöydät ja tuolit, kukat...



Onneksi Oscar oli luvannut auttaa edes sen verran minkä omilta työkiireiltään ehti.
"Kutsulistalta on yliviivattu kaikki, jotka olen jo kutsunut. Sun pitää lähettää kutsu enää noille listan loppupuolella oleville henkilöille", Amor selitti miehelleen mahdollisimman nopeasti.



"No problem, enköhän mä tohon pysty", Oscar naurahti kevyesti ja silitteli vaimonsa poskea.
"Älä rasita ittees liikaa", hän kehotti hieman huolestuneena. Amorilla alkoi selvästi olla aika paljon stressiä juhlien takia.



"Joo joo. Nyt pitää mennä, lautaset on yhä ostamatta", Amor mumisi nopeasti ja suuteli miestään vielä nopeasti poskelle ennen kuin lähti.



Oscar katseli vaimonsa perään kunnes tämä sulki ulko-oven. Sitten hän kääntyi katsomaan kutsulistaa.



"Eiköhän tuonne vielä pari ylimääräistä henkilöä mahdu...", hän mumisi pieneen ääneen ja veti kaksi listan viimeistä nimeä yli.

====================================



Viikko kului juhlia järjestellen ja pian olikin jo itse juhlapäivä. Nico ja Gunn joutuivat aamulla olemaan pari tuntia koululla kevätjuhlan ja todistustenjaon vuoksi, mutta palasivat kotiin ennen keskipäivää juuri sopivasti juhliin.



Kummallakaan nuorista ei kuitenkaan tuntunut olevan juhlissaan kovin hauskaa.
Gunn vain istui sisällä katsoen telkkaria. Vivi ei tosiaan ollut ilmestynyt juhliin ja koulussakin tyttö oli vältellyt häntä parhaansa mukaan.



Nico sen sijaan oli lopulta lupautunut ottamaan Ilpon seuralaisekseen. Ilpo oli selvästi iloinen siitä, että Nico oli valinnut juuri hänet seuralaisekseen. Nico yritti näytellä iloista, mutta oikeasti häntä ei ollenkaan kiinnostanut tanssia Ilpon kanssa. Itseasiassa hänen oli tehnyt mieli vain mennä veljensä seuraksi katsomaan telkkaria kauas juhlien hälinästä.



"Nico Jenner, sä olet upein nainen jonka olen koskaan tavannut", Ilpo totesi kesken tanssimisen. Nico vain murahti jotain epämääräistä. Hän tunsi olonsa todella epämukavaksi kun Ilpo oli noinkin lähellä.



Amor sen sijaan oli leirittäytynyt keittiöön Trishin kanssa. He valmistivat yhdessä alkupaloja ja juttelivat niitä näitä. Kohta kuitenkin ovikello soi.



"Hitto mun kädet on aivan ruoassa", Amor mumisi pestessään käsiään. Samalla hän kirosi mielessään niitä, jotka tulivat juhliin näin myöhässä.



Hän käveli ovelle ja avasi sen. Nähdessään tulijat hänen päänsä löi hetken tyhjää, mutta sitten hän onnistui tunnistamaan nuo kaksi ihmistä.



Tommy ja Catalinahan siellä seisoivat.  Amor ei aluksi meinannut tunnistaa heitä, sillä molemmat olivat muuttuneet niin paljon. Tosin kyllä hekin katsoivat Amoria miettien oliko kyseessä edes sama henkilö.



"Herranjumala, mitä te täällä teette?!", Amor huudahti ilon ja hämmennyksen sekaisin tuntein ja hyppäsi halaamaan kumpaakin vuorollaan.



"Täytyihän meidän tulla meidän kummilasten päättäjäisiin!", Tommy virnisti samana iloisena itsenään kuin aina ennenkin. Ulkonäöltään mies oli kuitenkin muuttunut hurjasti. Ennen aina niin söpö poika oli nyt räväkkä rokkari.



"Oscar kutsui meidät", Catalina hymyili iloisena. Myös hän oli muuttunut melkein tunnistamattomaksi. Pitkät hiukset olivat nyt rutkasti lyhyemmät ja hän oli myös ottanut rintaansa suuren tatuoinnin.



"Mitä sulle on oikein tapahtunut? Ei sua tunnistaisi edes samaksi ihmiseksi, senkin kotirouva!", Tommy nauroi viittoen samalla Amoriin päin.



"Tulkaa peremmälle!", Amor huudahti melkein kyynelehtien onnesta. Heidän välillään ei selvästi ollut mitään kaunoja edes näin monen vuoden erossa olon jälkeen. Oli todella upeaa nähdä vanhoja ystäviä pitkästä aikaa.



Amor lähti johdattamaan vieraita takapihalle päin, mutta heti näiden mentyä ovesta ulos Trish huusi Amoria luokseen.
"Mitä roskasakkia sä oikeen oot tänne kutsunut?", Trish kysyi nenäänsä nyrpistäen viittoen ovelle päin, mistä Tommy ja Catalina olivat juuri menneet ulos.



Amor vain kohautti olkiaan yhä yhtä iloisena Trishin sanoista välittämättä.
"Ne on mun vanhoja ystäviä", hän hymyili.



Nyt Trish nyrpisti nenäänsä vieläkin halveksuvampana.
"Ai. Sä siis vietät aikaasi mieluummin tuollaisten luusereiden kuin mun ja sun muiden oikeiden ystävien kanssa?"



Nyt Amorilla alkoi loppua pinna Trishin suhteen. Kellään ei ollut oikeutta haukkua hänen ystäviään luusereiksi tai roskasakiksi.
"Kuule Trish, nuo kaksi ovat paljon parempia ystäviä mulle kuin sinä ja mä todella kadun sitä, että valitsin sinut ja muut feikit ämmät heidän sijaansa", hän latoi Trishille raakoja totuuksia, joista Trish ei näyttänyt ilahtuvan.



Trish nosti nokkansa pystyyn ja käveli ulos paiskaten oven kiinni perässään. Amor sen sijaan lähti ulos viettämään aikaa oikeiden ystäviensä, eli Tommyn ja Catalinan kanssa.



Samaan aikaan ulkona Nico sai lopulta tarpeekseen Ilpon lähentelystä ja lepertelystä. Hän väitti lähtevänsä hakemaan sisältä juomista, mutta oikeasti hän meni omaan huoneeseensa aikeinaan lukittautua sinne loppupäiväksi.



Huoneessaan hän kuitenkin törmäsi johonkuhun, jonka ei odottanut olevan siellä.
"Moi", Alex tervehti iloisesti sängyltä.



Nico naurahti hämmentyneenä.
"Miten kauan sä oot ollut täällä?"



"Jonkin aikaa. Tuli paska fiilis kun kieltäydyin olemasta sun seuralainen, joten päätin tulla antamaan henkistä tukea", Alex hymyili iloisena. Nico oli otettu miehen teosta, mutta jotenkin hänelle jäi sellainen fiilis, että tämä jätti jotain tärkeää kertomatta.



Kuitenkin ennen kuin hän ehti miettiä asiaa tarkemmin, hän tunsi jo Alexin kädet ympärillään.
"Mä oon pahoillani siitä, että en suostunut tulemaan sun pariksi, okei?", mies totesi aidosti pahoillaan katsoen Nicoa silmiin. Nico vain nyökkäsi, koska oli liian hämmentynyt tilanteesta.



"Haluaisitko sä mennä tanssimaan ulos tai jotain?", Alex kysyi, mutta Nico pudisteli päätään.
"Mä itseasiassa tulin sisälle ihan koska en kestänyt enää olla tuolla juhlissa."



Alex nyökkäsi ymmärtäväisenä ja katseli ympärilleen.
"No voidaan me toki tännekkin jäädä. Katsotaan vaikka telkkaria", hän ehdotti ja nyökkäsi päällään telkkaria päin. Nico nyökkäsi iloisena.



Hetken he katsoivat telkkaria kahdestaan, mutta kohta joku koputti oveen.
"Venaa, mä käyn katsomassa kuka siellä on", Nico huokaisi ja nousi sängyltä.



Hän avasi huoneen oven nähdäkseen jonkun anteeksipyytävät kasvot. Sitten tämä suorastaan hyökkäsi halaamaan Nicoa lämpimästi.



"Mä oon niin pahoillani siitä mitä tapahtui. Anna mulle pliis uusi mahdollisuus!", Niilo aneli Nicolta, muttei näyttänyt kovinkaan pahoillaan olevalta.



"Miks mä antaisin anteeksi? Sä vain hylkäsit mun kun mä kieltäydyin menemästä sun kanssa sänkyyn", Nico huomautti loukkaantuneena.



"Joo joo, oon pahoillani, mutta me voidaan aloittaa uudestaan alusta!", Niilo vakuutteli anovalla ilmeellä. Nicoa ei kuitenkaan kiinnostanut kuunnella, sillä sen huomasi ettei mies ollut muuttunut tasan yhtään.



"Ei, Niilo. Mä tiedän, että sä vaan alkaisit painostamaan mua uudestaan ja sitten me oltaisiin taas tässä tilanteessa", Nico tuhahti ja yritti lyödä oven kiinni, mutta Niilo ei antanut.



"No me ei enää koskaan päädyttäisi tähän tilanteeseen, jos sä et olisi tuollainen pihtari!", Niilo sähisi eikä selvästi ollut aikeissa luovuttaa.
"C'mon, ihan nopeesti vaan, mä vannon että sä tuut tykkäämään siitä...", hän kuiski Nicon korvaan pitäen tytöstä tiukasti kiinni.



Nico kuitenkin työnsi Niilon kauemmas, vaikkei mies meinannutkaan liikkua minnekkään.
"Ei! Jätä mut rauhaan!", Nico huusi nyt hieman epätoivoisena, sillä hän tiesi mihin tämä johtaisi.



Niilo pääsi taas liian lähelle Nicoa, sillä oli luonnollisesti paljon voimakkaampi kuin tuo teinityttö.
"Mä tiiän, että sä haluut sitä yhtä paljon kuin mä...", Niilo nauroi Nicon korvaan samalla, kun Nico meinasi jo purskahtaa itkuun.



Kun Nico alkoi jo menettää toivonsa, Niilo päästikin yllättäen hänestä irti ja astui kauemmas.



Nico ei ymmärtänyt miksi Niilo vain yht'äkkiä luovutti ja päästi irti. Hän kuitenkin tajusi Niilon tuijottavan hänen taakseen, joten hän kääntyi katsomaan mitä siellä oli.



Alex seisoi pari askelta Nicon takana ja katsoi nyt Niiloa odottavaan sävyyn. Melkein kuin Alex olisi odottanut Niilon tekevän yhdenkin virheen lisää. Katse oli samanlainen, kuin vahtikoiralla joka oli juuri hyökkäämässä jonkun kimppuun. Ei siis ihmekään, että Niilo oli nyt jähmettynyt paikalleen.



"Suosittelen, että painut vittuun täältä, ennen kuin sun nätille naamalla tapahtuu jotain todella ikävää", Alex murisi varoittavasti.



Niilo oli vielä hetken paikallaan ja näytti olevan alkamassa sanomaan jotain, mutta kääntyikin sitten kannoillaan ja juoksi karkuun. Yllättävää noin siihen nähden, ettei Alex ollut niin paljoa Niiloa isompi. Mutta tottakai Alex olisi voittanut Niilon tappelussa ihan noin siihenkin nähden, että Niilo tuskin edes oli koskaan ollut tappelussa.



"Kiitos", Nico oli sanomassa, kun Alex kuitenkin tukki hänen suunsa omallaan.



Nico oli yllättynyt suudelmasta, mutta hyvällä tavalla. Olihan hänellä tavallaan ollut pieni ihastus Alexiin jo jonkin aikaa. Ei hän kuitenkaan ollut kuvitellut, että Alex tuntisi samoin.
Ehkä tästä todella voisi tullakin jotain?



Suudelman jälkeen Alex kuitenkin näytti erilaiselta. Ehkä hieman katuvalta? Nico oli erittäin hämmentynyt, kun hetken kuluttua mies juoksikin pois huoneesta sanomatta sanaakaan jättäen Nicon kuin nallin kalliolle.



"Ehkä se johtuu tästä ikäerosta", Nico mietti.

==============================



Illalla vieraiden lähdettyä Amor kutsui Nicon ja Gunnin olohuoneeseen tapaamaan kummejaan.



Molemmat olivat hieman hämmentyneitä, sillä eivät edes tienneet heillä ylipäänsä olevan kummeja. Loppujen lopuksi molemmat kuitenkin tulivat erittäin hyvin toimeen sekä Catalinan, että Tommyn kanssa.



Kummit kertoivat heille kaikenlaisia tarinoita niiltä ajoilta, kun perhe asui vielä Belladonna-poukamassa ja bändi oli vielä koossa. Sisarukset kuuntelivat tarinoita mielenkiinnolla ja toivoivat saavansa kumminsa takaisin elämäänsä.



Molemmat riemastuivatkin, kun Catalina kertoi olevansa muuttamassa Seransolaan perheensä kera. Myös Tommyä he tulisivat näkemään, sillä tämä kävi uuden bändinsä kanssa monta kertaa vuodessa keikalla Seransolassa.



Kun alkoi olla aika mennä nukkumaan ja kummit tekivät lähtöään, Catalina tuli vielä hyvästelemään Gunnin ja Nicon.



Nico oli kuitenkin selvästi allapäin.
"Mikä on vikana?", Catalina kysyi huolestuneena.



"Yksi poika", Nico vastasi hiljaa. Hän oli alkanut illan mittaan miettimään, oliko hän tehnyt jotain väärin kun Alex oli lähtenyt noin.
"Ahaa, poikahuolia", Catalina huokaisi myötätuntoisena.



"Mä en tosiaan tiedä tilanteesta mitään, mutta mene sen pojan perään", hän neuvoi sitten parhaansa mukaan. Hän halusi olla mahdollisimman hyvä apu kummilapsilleen.



Nico päättikin toimia kumminsa ohjeen mukaisesti. Vaikka kello oli jo päälle puolenyön, hän lähti juoksemaan juhlamekossaan Alexin luo. Hän oli tänä iltana tajunnut todella pitävänsä Alexista, eikä malttanut odottaa, että pääsisi kertomaan sen tälle.



Tuttuun tapaansa hän tempaisi olohuoneen oven auki ja kääntyi sohvalle päin nähdäkseen Alexin, mutta mies ei ollut siellä.



"Kuka sä oot?", hän kysyi ihmeissään nähdessään jonkun muun miehen istuvan Alexin paikalla.



"Claude Harkness", mies vastasi katsoen Nicoa hämmentyneenä.
"Sä varmaan etit Alexia?", hän kysyi sitten.



Nico nyökkäsi miettien mitä tuo mies teki täällä. Sukunimestä päätellen hän oli varmasti sukua Alexille, mutta miksei Alex itse ollut paikalla?



"Mäkin etsin sitä. Me molemmat näköjään myöhästyttiin", Claude naurahti kuivasti. Nico katsoi häntä miettien mitä hän tarkoitti.



"Alex ei pysy ikinä kauaa samassa kaupungissa. Se on näköjään taas lähtenyt etsimään uutta asuinpaikkaa. Lievästi sanottuna vituttaa, koska mä oon yrittänyt saada sen kiinni jo melkein vuoden ajan, sillä se on mulle monta sataa euroa velkaa", mies selitti Nicolle.



"Sä oot siis sen veli?", Nico kysyi mieheltä, mutta tämä pudisti päätään.
"Serkku", tämä korjasi. Nico nyökkäsi pienesti.



Hän oli siis juhlissa arvannut oikein. Alex oli todella jättänyt jotain kertomatta. Tämän nopea lähtö juhlista oli siis näköjään tarkoittanut, ettei tämä halunnut sanoa hyvästejä, vaikka selvästi tunsikin jotain syvempää Nicoa kohtaan.



Nico lysähti sohvalle lyötynä. Hän ei tiennyt olisiko hänen pitänyt olla vihainen vai surullinen. Hän oli niin toivonut, että hänestä ja Alexista olisi tullut pari. Nyt hän olisi vain halunnut, ettei koko suudelmaa olisi tapahtunut. Niin Alexin lähtö ei olisi sattunut näin paljoa.



"Haluutsä kaljan?", Claude kysyi nostaen lattialta pullon. Nico nyökkäsi hiljaa.



Claude ojensi pullon Nicolle ja otti itselleenkin yhden.
"Mikä sun nimi on?", mies kysyi sitten.



"Nico Jenner", Nico vastasi. Claude nyökkäsi.
"No Nico, miks sä yrität etsiä Alexia juhlamekossa?", hän kysyi sitten.



Nico naurahti nyt hieman kuivasti, mutta oli sekin edistystä surullisuuteen.
"Se on pitkä tarina...", hän pudisteli päätään huvittuneena. Claude vain kohautti olkiaan.
"Mulla on aikaa", hän hymyili sitten.

=============================================

Heh, löysin tosiaan pari vanhaa simiä yhdeltä mun muistitikulta, joten päätin vetää Catalinan ja Tommyn edes hetkeksi takaisin tarinaan :)
Btw, sori kun tuolla joissain kuvissa näkyy esim puhekuplia, mutta en oikein niille mitään mahda, koska huomasin itsekin ne vasta kuvia siirtäessä photobucketiin :/ Noo, ensi kerralla yritän katsoa kuvat vähän tarkemmin läpi noiden varalta :'D
Kommenttia tosiaan toivoisin :))