Tässäpä tätä osaa, lukekaa vaan -->

_____________________________________________________




"Sattuuko se kovinkin helvetisti?", Gunn kysyi hermostuneena Caritalta. He olivat istuneet lävistysliikkeen odotustilassa jo noin kaksikymmentä minuuttia ja sinä aikana Gunn oli esittänyt saman kysymyksen jo varmaan 40 kertaa.



"Vähän se vaan nipistää. Usko mua, mulla on itselläni neljä huulikorua", Carita huokaisi tuskastuneena. Hän halusi, että Gunn hoitaisi homman jo pois alta.



"Sä siellä, sun vuoro", ovelta kuului kohta. Gunn nielaisi kuuluvasti ja nousi penkiltä täristen pelosta.



"Mä tuun niin katumaan tätä", hän mumisi vielä ovelle kävellessään. Carita tyytyi vain nauramaan.



"Labret, vai?", lävistäjä varmisti vielä etsiessään neulaa.
"Joo", Gunn mumisi ja mietti samalla, ehtisikö vielä paeta tilanteesta.



Parin minuutin kuluttua Gunn kuitenkin tuli huoneesta ulos huuli lävistettynä.
"Vähän toi sopii sulle", Carita huokaisi ihastuneena ja suuteli poikaystäväänsä.



"Joo, mut mutsi tuskin osaa arvostaa", Gunn naurahti.
Hän ja Carita olivat seurustelleet jo pari kuukautta, joten pian tulisi varmaan se aika, kun Gunn esittelisi tyttöystävänsä myös vanhemmilleen. Sentään Amor tuskin raivostuisi Gunnin yhdestä huulikorusta niin paljoa, kun mukana olisi Carita jolla oli neljä.

====================



Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia Nico oli taas livahtanut ulos Catalinan huomaamatta tapaamaan Riveriä.



Kun River oli ensimmäistä kertaa ensitapaamisen jälkeen soittanut Nicolle, Nico oli hieman säikähtänyt, että tämä oli vähintäänkin jonkinsortin stalkkeri tai pedofiili. Siitä huolimatta hän oli suostunut tapaamaan Riverin ja oli todennut, että River ei todellakaan tuntunut olevan hänestä kiinnostunut seksuaalisessa mielessä.
Nykyään he tapasivat vähintään kerran viikossa, yleensä keskustan yössä. Aika kului pääasiassa jutellen. River oli selvästi kokenut elämänsä aikana paljon ja hänellä oli paljon tarinoita kerrottavana.



Tällä kertaa Nico oli jopa avautunut Riverille epäonnekkaasta suhde-elämästään.
"Älä huoli, kyllä sä vielä jonkun löydät. Ei mullakaan tuntunut menevän oikein putkeen ennen kuin tapasin Elsen", mies lohdutti aidosti myötätuntoisena.



Nico nyökkäsi epäuskoisena. Kaikki hokivat aina sitä, että kyllä se oikea vielä kävelisi vastaan, mutta entä jos ei kävelisikään? Oli todella hankalaa uskoa pelkkiin sanoihin.
"Kerro mulle", Nico pyysi.



"Ai mun parisuhteista vai?", River nauroi huvittuneena. Hän oli nuorena ollut sellainen playeri, että ei hänellä vielä Nicon iässä edes ollut tyttöystävää.
Nico kuitenkin jatkoi vinkumistaan, joten River antoi periksi.
"Okei, no mistäs sitä aloittaisi...", hän alkoi miettimään.



"No mun ensirakkaus oli ehdottomasti Chase. Me opiskeltiin samassa yliopistossa ja tavattiin kaverin kautta. Olin tottunut siihen, että kaikki tytöt kuolasi mun perään ja sain ihan kenet halusin, mutta Chase oli erilainen. Chase oli itsenäinen poikatyttö, joka ei ollutkaan lääpällään muhun. Kesti yllättävän kauan ennen kuin Chase lopultakin alkoi lämmetä mulle.
Lopulta me kuitenkin päädyttiin yhteen ja mentiin naimisiinkin parin vuoden seurustelun jälkeen. Me saatiin kauniit kaksoistytöt nimeltä Sable ja Sheena.
Kaikki kuitenkin tapahtui vähän liian nopeasti. Mulla iski pakokauhu ja aloin miettiä, että oliko sittenkään järkevää perustaa perhe niin nuorena. Sitä ei kuitenkaan saanut enää peruttua, joten päätin olla kusipää ja paeta mun perheen luota toisen naisen syliin.



Elisabeth oli eksoottinen kaunotar, jonka tapasin yhdellä työmatkalla Twikkii-saarella.
Me jotenkin rakastuttiin toisiimme. Elisabeth oli kaunis, rento ja fiksu nainen, joten ihastuin häneen välittömästi. Se oli todella väärin Chasea kohtaan, mutta mun ja Chasen avioliitto oli kuihtumassa kasaan ja Elisabeth näytti siinä tilanteessa oikealta unelmien täyttymykseltä.
Lopulta Elisabeth kuitenkin vain katosi jälkiä jättämättä. Se ei enää ottanut muhun minkäänlaista yhteyttä ja ei edes vaivautunut kertomaan miksi.
Syy kuitenkin selvisi, kun Chase eräänä päivänä löysi vauvan meidän etupihalta. Elisabeth oli tuonut sen sinne. Se oli meidän lapsi, Lita. Elisabeth oli yrittänyt kasvattaa sen yksin, mutta valitsi lopulta perheensä vauvan sijaan ja toi sen minulle.
Tämän episodin, mun huumeongelmien ja itsemurhayrityksen vuoksi mä ja Chase päädyttiin sitten eroamaan.



Muutin Sablen ja Sheenan kanssa mun mutsin luo asumaan. Siellä mä sain keskittyä bilettämiseen sillä välin, kun mutsi hoiti lapset.
Ja sitten mä tapasin hänet. Hän oli itse Rakkaus. Kaunis, seksikäs, vapaa, villi ja mahdoton kesyttää. Hänen kanssaan halusin elää uudestaan sitä nuoruutta, mikä minulta meni ohitse ollessani Chasen kanssa naimisissa. Halusin vaan elää vapaana kaikista kahleista ja rakastaa häntä. Mutta Rakkautta on miltei mahdotonta rakastaa. Hän jäi luokseni aina hetkeksi, mutta sitten taas livahti minulta karkuun. Vaikka mieleni tekikin, olisi ollut tyhmää tehdä mitä sydän sanoi. Joten hylkäsin Rakkauden ja valitsin hänen sijaansa kolme kaunista tytärtäni."



Nico oli kuunnellut koko tarinan ajan Riveriä haltioituneena. Hänen mielestään oli traagista, että River oli joutunut hylkäämään elämänsä rakkauden lastensa vuoksi.
"Mitä Rakkaudelle kävi?", Nico kysyi kiinnostuneena.



River kohautti olkiaan.
"En ole täysin varma. Luulen, että hän löysi itselleen jonkun minua paremman. Ainoa asia minkä tiedän varmasti on se, että hän synnytti minulle neljännen kauniin tyttären ja kuulemani mukaan myös ensimmäisen poikani."



Nico nyökkäsi tyytyväisenä tarinan loppuun. Sentään Rakkaudelle oli jäänyt jotain muistoksi Riveristä.
Nyt mies nousi maasta ja tumppasi tupakkansa.
"Mutta eiköhän tässä ollut tarpeeksi tarinointia yhdelle illalle. Else ja Safi varmaan odottaa mua jo kotona. Mutta soitellaan taas joskus", hän hymyili vielä Nicolle.



Pois kävellessään River mietti, miten mahdollista olisi, että Nico tajuaisi Rakkauden olevan Nicon äiti, Amor. River ei tuntenut olevansa vielä valmis paljastamaan joitain asioita Nicolle, sillä se olisi liian hankalaa. Mutta kyllä sekin päivä vielä koittaisi, kunhan hän olisi kerännyt tarpeeksi rohkeutta.

====================



"Äiti ja isä, tässä on mun tyttöystävä Carita", Gunn esitteli hermostuneena. Suuri päivä oli lopultakin koittanut ja Gunnia pelotti, mitä mieltä vanhemmat olisivat tytöstä.



"Hauska tavata, Carita. Gunn, mikä sulla on huulessa?", Amor kysyi tuijottaen poikaansa pistävästi alahuuleen. Gunn pyöritteli silmiään. Amor voisi edes teeskenellä olevansa poikansa uudesta tyttöystävästä kiinnostunut.



"Lävistys", Gunn kohautti olkiaan.
"Ja annoinko mä luvan ottaa sellaisen?", Amor kysyi.



Gunn vain nauroi.
"Mihin mä sun lupaa muka tarvitsen? Mä oon seitsemäntoista vuotias ja en ees asu sun luona!"



Amoria alkoi todenteolla ärsyttää pojan asenne asiaa kohtaan.
"Helvetti soikoon, sä oot just niinkun isäs!", hän huusi ajattelematta asiaa tarkemmin.



Koko huone meni hiljaiseksi. Carita vaihteli painoa jalalta toiselle vaivaantuneena ja kirosi sitä, että joutui keskelle perheriitaa. Vielä enemmän vaivaantunut oli kuitenkin Oscar, joka kyllä tajusi, että "isällä" Amor ei todellakaan tarkoittanut häntä.



"Ehkä me tullaan takaisin joku muu päivä", Gunn mumisi ärsyyntyneenä äitinsä käytöksestä ja kääntyi kannoillaan vetäen myös Caritan mukanaan ulos talosta.



Nuorten lähdettyä Amor kääntyi Oscarin puoleen.
"Sori kulta, mä en tarkoittanut sitä", hän pyyteli anteeksi, mutta Oscar oli selvästi loukkaantunut.



Välillä vaan oli todella hankalaa muistaa, etteivät Nico ja Gunn olleet oikeasti Oscarin lapsia. Siksi oli aina yhtä musertavaa, kun se tosiasia tuli esille.



"Vitun skitso... Sori et sun piti nähä tuo", Gunn päivitteli Caritalle ulkona. Tyttö kuitenkin vakuutteli ettei häntä haitannut.



Samaan aikaan kotona Nico oli kutsunut Viktorin käymään. He olivat tapailleet jo parin kuukauden ajan melko epäsäännöllisesti. Nico oli Viktorista todella kiinnostunut, sillä tämä oli niin mysteerinen ja synkkä.



"Kuule, me ollaan tapailtu jo tosi kauan, mutta me ei silti seurustella. Joten mä ajattelin kysyä, että haluaisitko sä seurustella mun kanssa?", Nico kysyi ujosti. Hän pelkäsi, että Viktor vastaisi kieltävästi.



Viktor näytti otetulta, mutta hieman epävarmalta.
"Se ei oo ihan noin helppoa...", hän mumisi vaivaantuneena. Nicon ajatukset valtasi pelko siitä, että kohta Viktor kertoisi olevansa jo parisuhteessa jonkun muun kanssa tai olevansa sitoutumiskammoinen.



"Kerro", Nico käski päättäväisenä, vaikkei ollut varma halusiko edes tietää. Viktor vaihtoi asentoaan tuntien olonsa epämukavaksi.



"No siis... Sä et varmaan usko tätä, mutta mä oon niinku vampyyriperheestä... Mun mutsi on vampyyri, faija on vampyyri ja mustakin tulee vampyyri heti, kun täytän kahdeksantoista. Se on aina ollut tytöille ongelma, sillä ne aina pelkää, että mun porukat suunnilleen syö ne tai jotain", Viktor selitti vaivaantuneena tarkkaillen samalla Nicon reaktioita. Hän oletti, että kohta tyttö joko juoksisi karkuun tai haukkuisi häntä valehtelijaksi.



Kun Nico ei kuitenkaan reagoinut oikein mitenkään, Viktor jatkoi puhumista.
"Ja tuota, ongelmahan ois niinkun kans siinä, että jos meidän jutusta oikeesti tulis jotain, niin mun pitäis joko kattoo kun sä vanhenet samalla, kun mä ite pysyn nuorena tai muuttaa sut vampyyriks, mihin sä kuitenkaan tuskin suostusit..."



Nico vain kohautti olkiaan.
"Ei se mua haittaa, että sä oot, tai no susta tulee vampyyri."
Mieluummin vampyyri kuin naimisissa, parisuhteessa tai muuten vaan idiootti.
Olihan se tietenkin pienoinen yllätys, että vampyyreitä oli olemassa, mutta ei se Nicoa pelottanut tai haitannut.



Viktor oli aidosti yllättynyt.
"Okei... No, mitäs me sit tehdään tän asian suhteen?", hän vain sopersi hämmentyneenä.



Nico veti pojan syliinsä ja katsoi häntä syvälle silmiin.
"Otetaan ihan rauhassa. Katellaan, että mitä tästä kehittyy ja jos hyvin käy, niin ei mua haittaa, että sä vähän puraiset mua kaulasta", hän nauroi iloisena.



"Okei... Eli me seurustellaan nyt, vai?", Viktor naurahti ujosti. Nico nyökkäsi.
"Kyllä se mulle käy."

====================



"Panisin."



"En panis."



"En tiiä. Panisitko sä?"
"Ehkä."



Gunn ja Carita olivat istuneet koko päivän puistossa katsellen ohikulkijoita. Pari tyyppiä oli jo vilkaissut heitä aika pahasti, varsinkin jos kumpikaan ei ollut pitänyt kyseistä henkilöä kovin pantavana.



Caritan kanssa oli paljon rennompaa ja mukavampaa seurustella kuin Vivin. Carita ei ollut mustasukkainen, joten Gunn ei tuntenut oloaan tukahdetuksi ja he pitivät yhdessä hauskaa esimerkiksi juuri tällä tavalla kuin nyt. Lisäksi Caritalle yöelämä ei ollut ongelma, vaan hän usein pyöri Gunnin mukana keskustan yössä.



Eikä Carita todellakaan ollut egoistinen pikkulissu, joka eli elämänsä ajatellen, mitä muut hänestä ajattelivat. Itseasiassa Carita ei välittänyt vitun vertaa siitä, mitä mieltä muut hänestä olivat. Ja ei oikeastaan enää Gunnkaan.



Gunnista tuntui, että hän rakastui Caritaan päivä päivältä enemmän. Ja hän uskoi todella, että tunne oli molemminpuolinen.



Nicokin tunsi olevansa rakastumassa Viktoriin. Hän jäikin jatkuvasti peilin eteen katselemaan itseään ja miettimään, miltä hän näyttäisi vampyyrinä.
Tosin jos hänestä tulisi vampyyri, niin pystyisikö hän edes näkemään itseään peilistä? Vaikka Viktor oli kertonut paljon vampyyreistä, Nicolle oli yhä hieman epäselvää, mitkä vampyyrien ominaisuudet olivat totta ja mitkä pelkkää tarua. Pystyisikö hän muuttumaan lepakoksi? Tai kimaltaisiko hän auringonpaisteessa? Entä joutuisiko hän nukkumaan arkussa päivät?



Nicon ajatus katkesi, kun puhelin pärähti soimaan.



"Haloo?", hän vastasi puhelimeen odottaen, että soittaja pyytäisi kohta puhelimeen joko Catalinaa tai Briania.



Nico yllättyikin, kun soittaja kertoi nimensä.
"Moi, River tässä."



Nico oli juuri alkamassa kyselemään kuulumisia, kun mies kuitenkin keskeytti hänet.
"Musta tuntuu, että sun pitäisi tietää eräs asia... Muistatko, kun kerroin sulle siitä mun exästä, Rakkaudesta? Rakkaus tunnetaan itseasiassa myös nimellä Amor... Nico, sun äitisi on Rakkaus."

___________________________________

Dodiin, siinäpä se :) Mielipidettä ja kommenttia olisi kiva saada.