Köh köh, pahoittelen tätä nykyään aika pitkälti jokaisen osan suhteen, mutta anteeksi että meni taas myöhään tämä julkaiseminen :D Tuli pieni suunnitelmienmuutos tähän viikonloppuun joten :) Mutta lukemaan siitä! --->

========================

"Ennen kuin edes sanot mitään haluan tehdä selväksi, että vihaan sua ja tämä oli mahdollisesti alhaisin teko minkä olet koskaan minulle ja tytöille tehnyt", Chase alkoi räyhäämään välittömästi tultuaan ovesta sisään. Valkoinen ja kolkko huone kaikui hänen saarnansa mukana tehden selväksi, että tällä kertaa Chase oli tosissaan.

River katsoi vaimoaan anteeksipyytävänä ja uskaltamatta sanoa sanaakaan.
Vaikka sillalta oli ollut tappavan pitkä pudotus maahan, Riverillä oli ollut onnea. Monta luuta oli murtunut ja hän oli ollut koomassakin noin pari viikkoa, mutta hän oli yhä edelleen elossa.

Chase oli luonnollisesti kuullut asiasta ensimmäisenä ja käynyt joka päivä katsomassa Riveriä sairaalassa. Nyt hän lopultakin pääsi päästämään kaikki asiat ulos joita hän oli jo kauan pidätellyt sisällään.

"Mä olen todella pahoillani", River lopulta huusi kun Chase piti pienen tauon raivoamisesta. Nainen kuitenkin vain katsoi häntä uskomatta korviaan.

"Sä yrität tappaa itsesi ja jättää siten mut ja sun kaksi lastasi keskenään pärjäämään ilman aviomiestä ja isää, mutta olet pahoillasi? Vau. Sehän helpottaa asiaa niin vallan helvetisti!", Chase puhui aloittaen rauhallisesti, mutta lopussa hän kiljui niin, että kurkkuun sattui ja saaden samalla Riverin melkein tippumaan sängyltään. River ei ollut koskaan nähnyt Chasea noin vihaisena, vaikka tämä olikin menettänyt hermonsa lukemattoman monia kertoja hänen käytöksensä takia.

Nyt Riverkin alkoi hieman hermostua.
"Mähän sanoin olevani pahoillani! Mitä muuta sä oikein haluat mun sanovan?!"

Huoneeseen laskeutui tuon lauseen jälkeen syvä hiljaisuus. Molemmat vain tuijottivat toisiaan pistävästi silmiin, mutta lopulta Chase murtui. Hän lysähti istumaan nojatuoliin pidellen päätään kädellään. Hän oli selvästi itkun partaalla.

"En mä tiedä! Mä haluan sut. Mä haluun että asiat olisi taas niin helppoja kuin silloin kun ei vielä oltu naimisissa. Mä haluan että sä oot hyvä isä lapsillesi. Mä haluan, että tämä avioliitto toimii!"

Enää Riverkään ei pystynyt näyttämään kovaa naamaa. Hän katsoi vaimoaan avuttomana, koska tiesi olevansa täysi kusipää ja että hän ei pystyisi tekemään asialle oikein mitään. Sellainen hän vain oli.

"Tämä meidän avioliitto ei enää oikein toimi", hän totesi tosiasian jonka he molemmat jo tiesivät.

Chase nosti hieman päätään ja naurahti sarkastisesti.
"Niinkö luulet? Milloin se muka koskaan olisikaan toiminut!"

River ei vastannut mitään vaan nousi vaivaalloisesti sängystään. Chase katsoi häntä hämmentyneenä.
"Sä et saisi vielä nousta sängystä", Chase huomautti.

"Fuck the police", River vain naurahti tuttuun tapaansa.
"Mennään tuonne pöydän ääreen jatkamaan tätä keskustelua", hän ehdotti sitten viitaten ruokapöytään päin.

Chase pyyhki kyyneleet silmäkulmastaan ja nousi ylös tuolista. Hän istui Riveriä vastapäätä yrittäen kuitenkin vältellä tämän katsetta.

"Joten. Mitä meidän kannattaisi tehdä? Mehän taatusti kuitenkin otetaan avioero, mutta entä lapset?", River kysyi viittoen käsillään leveästi.

Chase mietti hetken täysin hiljaa.
"No siis... Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin mä olen alkanut ajattelemaan että ehkä mä hankin lapsia hieman turhan nuorena. Jos mä nyt voisin valita niin mä hoitaisin ensin urani ja raha-asiani hyvään kuntoon. Mutta siis periaatteessa en mä sinunkaan hoivaasi heitä haluaisi antaa, kun huumeet, alkoholi ja masennus kuuluu sun elämääsi turhankin tiukasti", hän selitti sitten.

River nyökkäili Chasen puhuessa ja kuunteli tarkasti.
"Ymmärrän kyllä mikset sä antaisi lapsien huoltajuutta mulle tässä tilanteessa. Mutta se varmaan auttaa asiaa, että mä oon miettinyt lopettavani juomisen ja huumeet ja muuttavani mun vanhempien luo ainakin nyt toistaiseksi. Siellä lapsilla olisi taatusti hyvä olla ja sä voisit tulla tapaamaan heitä milloin vaan", hän lopulta kertoi aivan rauhallisesti.

"Kuulostaa tosi hyvältä. Mä voisin vaikka ostaa talon jostain sun vanhempien talon lähettyviltä niin että voisin sitten tulla käymään usein. Ja varmasti sun vanhemmatkin tykkäisi olla jokapäivä lapsenlastensa kanssa", Chase myöntyi nyökkäillen miettiväisenä. Suunnitelma kuulosti ainakin nyt hyvältä ja toimivalta. Kyllä he siihen pystyisivät. Ja plussana oli myös se, että Wesleyn ja Emman läsnäolo taatusti rauhoittaisi hieman Riveriä.

"Mietitään tätä lisää kun mä tuun huomenna käymään. Lupasin lastenvahdille että olen kotona viideltä", Chase selitti pahoittelevana noustessaan tuolilta.

"Yritäs pysyä elossa!", hän huikkasi vielä ennen kuin lähti huoneesta.
"Tottakai. Eihän nämä anna mun suunnilleen edes ajaa partaani ilman valvontaa!", River huusi vielä vaimonsa perään huvittuneena.

Kotimatka meni hyvin, mutta pihalle tullessaan Chase huomasi jotain outoa. Jotain, mikä ei ollut ollut heidän pihallaan hänen lähtiessään sairaalaan.

"Mistäs sinä tänne ilmestyit?", hän kysyi hämmentyneenä katsoen rappusten eteen jätetyissä vaunuissa makaavaa vauvaa.

"Huhuu? Onko täällä ketään?", hän huuteli ja katseli ympärilleen. Hän yritti etsiä katseellaan vauvan vanhempia olettaen, että he olivat jättäneet vaunut siihen vain hetkeksi tehdäkseen jotain muuta.

Sitten hän kuitenkin huomasi jotain, mitä ei ollut aiemmit huomannut siksi että vauva oli äsken maannut vaunuissa peittäen sen. Vauvan vieressä oli lappu.

Hän alkoi lukea sitä puoliääneen:
"Rakas River,

olen hyvin pahoillani, että lakkasin vain yht'äkkiä pitämästä sinuun yhteyttä. Syy siihen makaa näissä vaunuissa. Tulin raskaaksi sinulle ja tiesin, että vaikka kertoisin sinulle siitä niin valitsisit silti vaimosi Chasen etkä minua.

Abortti on sukuni perinteitä ja arvoja vastaan, mutta niin myös aviottomat lapset. Siksi sukuni ja perheeni hylkäsivätkin minut välittömästi kun saivat tietää, että olin raskaana.

Yritin tosissani kasvattaa tämän lapsen, vaikka olinkin yksin ja kaikkien hylkäämä. Lopulta kuitenkin huomasin sen mahdottomaksi. Olen pahoillani, mutta rakastan perhettäni ja valitsinkin siksi heidät tämän lapsen sijaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etten rakastaisi tätä lasta. Sehän on sentään meidän lapsemme.

Joten näin pakon edessä joudunkin luottamaan lapsen sinun hoivaasi. Toivon ettei tämä riko sinun ja vaimosi välejä tai perhettänne muutenkaan. Pidä lapsesta hyvää huolta.

Rakkaudella Elisabeth.
PS: vaunuista löytyy myös lapsen synnyintodistus ja muutkin tärkeät paperit."

Chase tuijotti lasta hiljaa. Ajatukset virtasivat pään sisällä sotkeutuen yhteen yhdeksi isoksi möykyksi.

Hän ei tiennyt olisiko hänen pitänyt olla vihainen Riverille. Tämä oli valehdellut hänelle ja pettänyt häntä. Mutta sitten taas tavallaan sillä ei ollut enää mitään väliä. Hehän olivat muutenkin jo eroamassa. Tämä uusi lapsi tulisi kuitenkin sotkemaan hieman heidän kuvioitaan entisestään.

Hän kaivoi vaunusta esiin syntymätodistuksen. Vauva oli papereiden tiedoista päätellen noin 4 kuukautta Sablea ja Sheenaa nuorempi. Lapsen nimeksi oli merkitty Lita Riisiö.

Laskettuaan paperit takaisin vaunuihin Chase keskittyi hetkeksi tarkastelemaan vauvan ulkonäköä. Riverin geenit näkyivät selvästi, sillä tyttö näytti aivan Sablelta. Tämänkin silmät oli peritty Wesleyltä.

"Hei Lita-kulta", Chase puheli vauvalle nostaessaan tämän vaunuista syliinsä.
Tuntui oudolta pitää vauvaa pitkästä aikaa sylissä. Siitä oli jo aikaa kun Sable ja Sheena olivat olleet noin pieniä. Vielä oudompaa oli, että Chase oli heidän perheestään ainut joka ei ollut vauvalle biologista sukua.

"Mennääs sisälle ennen kuin tulee kylmä", hän naurahti ja kantoi vauvan ovesta sisään hänen ja Riverin kotiin ja siten myös heidän elämäänsä.

==============

Seuraavana päivänä Chase meni taas katsomaan Riveriä sairaalaan. Tällä kertaa hän kuitenkin vei myös Litan mukanaan sinne.

"Hei, rakas sekopääni", Chase tervehti iloisesti astuessaan valkoisesta ovesta sisään. River nyökkäsi ensin iloisesti, mutta Chasen sylissä olevan vauvan huomattuaan hymy muuttui hämmennykseksi.

Chase huomasi miehensä tuijottavan Litaa puulla päähän lyötynä, joten päätti vain selittää asian tälle suoraan.
"Terveisiä Elisabethiltä. Tässä teidän lapsi. Sen nimi on muuten Lita", hän kertoi ja leikki samalla vauvan kanssa.

"Vau. Mä en tiedä mitä sanoisin. Et kai sä oo vihanen?", River kysyi epäröivästi. Chase kuitenkin vain pudisteli päätään.

"Miten tästä voisi olla vihainen? Katso nyt miten söpö se on!", hän huudahti innoissaan ja tyrkkäsi vauvan sängyltä nousseen Riverin syliin.

"Ja mehän ollaan muutenkin eroamassa, joten ei sillä ole mitään väliä", Chase vielä lisäsi. River oli kuitenkin jo keskittynyt tarkastelemaan vauvaa.

River piteli vauvaa epävarmasti sylissään ja katsoi Chasea apua pyytäen.
"Tue sen niskaa", Chase neuvoi parhaansa mukaan.

Kohta River kuitenkin jo leikki vauvan kanssa aivan luontevasti.
"Haluutko sä korkeelle?", hän kysyi nostaessaan Litaa päänsä päälle.
"Tuo ei taida olla hyvä idea...", Chase aloitti sanomaan, mutta lause jäi kesken.

Vauvan vatsa ei kuitenkaan kestänyt Riverin turhan rajua leikitystä, joten tämä oksensikin hänen päälleen.
"Jep, ehdottomasti mun lapsi", River totesi naurahtaen.

"Nyt pitää kuitenkin alkaa keskustella vakavasti", River huomautti laskiessaan vauvaa kehtoon.
Kehto oli huoneessa siksi, että itseasiassa huone oli tarkoitettu vasta synnyttäneille. Aiemmin River oli ollut eri sairaalan osastolla joka oli ollut todella kämäinen, joten Chase oli joutunut pulittamaan paljon rahaa saadakseen Riverin parempaan huoneeseen. Hän oli luullut ettei kehdolle tulisi käyttöä, mutta toisin oli käynyt.

"Joten, mistäs aloitetaan?", Chase kysyi huokaisten. Tuosta lauseesta alkoi monta tuntia kestänyt keskustelu, jonka aikana he saivat setvittyä kaikki asiat selviksi.
River ja lapset muuttaisivat ainakin toistaiseksi Emman ja Wesleyn luo. Chase alkaisi keskittyä täysillä töihin ja hoitaisi raha-asiansa kuntoon. Hän kävisi lasten luona aina välillä, mutta laillinen huoltaja olisi tottakai River, joka hankkiutuisi eroon alkoholista ja huumeista ja hankkisi työn.

He sinetöivät vielä sopimuksen kättelemällä.
"Mä pääsen parin päivän päästä sairaalasta. Mä käyn sitten vaan hakemassa kotoa tavarat ja lähden suoraan lasten kanssa mutsin ja faijan luo", River lupasi.

"Mä pakkaan sun tavarat jo valmiiksi", Chase lupasi puolestaan halatessaan Riveriä hyvästiksi.

Sitten hän otti Litan mukaansa ja lähti takaisin kotiin lasten luo.

==============

Ei kulunut kauaakaan kun River pääsi jo sairaalasta ja palasi kotiin. Hän oli jopa leikannut hiuksensa osoittaakseen ettei ollut enää sama mies kuin ennen. Se oli suuri ele, sillä sekavat ja hiemat normaalia pidemmät hiukset merkitsivät hänelle paljon.

"Herranjumala!", Chasekin huudahti nähdessään Riverin uuden tyylin. Hän ei edes meinannut tunnistaa miestä.

"Mä oon niin iloinen, että sä leikkasit sen kamalan kampauksen pois", nainen totesi toivuttuaan järkytyksestä. Hän oli niin iloinen Riverin muutoksesta, että halasi tätä tiukasti.

"Samoin. Nyt pitää enää etsiä töitä ja elämä on suunnilleen kunnossa", River sanoi aidosti iloisena.

Chase nyökkäsi myötäilevänä.
"Niin. Mutta mä en kuitenkaan pidättele sua täällä enää yhtään kauempaa kun on tarvetta. Mutsis ja faijas kävi jo hakemassa kaikki sulle kuuluvat tavarat tuossa aamulla. Nyt sun pitää enää vaan kuskata penskat niiden uuteen kotiin", hän selitti sitten hieman haikeana.

Chase oli asettanut kätensä myös haikean näköisen Riverin olalle ja toisen tämän rinnalle. Hänen olisi tehnyt mieli suudella miestä vielä viimeisen kerran, mutta hän tiesi että se olisi tehnyt tämän lähdöstä vielä hankalamman.

River huomasi kuitenkin mihin tilanne oli menossa, joten köhi hieman ja astui askeleen kauemmas vaimostaan saaden tämän irrottamaan otteensa hänestä.
"Joten... Pitää varmaan hakea lapset", hän totesi hymyillen hieman vaivaantuneena.

"Joo... Lapset", Chase naurahti pettyneenä tilanteen uuteen suuntaan. River todella oli lähdössä ja heidän avioliittonsa todella oli päättymässä. Hän ei tiennyt oliko se hyvä vai huono asia.

River kantoi yksitellen jokaisen tytöistä pihalla odottavaan taksiin. Kaikki olivat yhtä iloisia siitä, että saivat huomiota isältään. He tuskin olisivat olleet yhtä iloisia jos olisivat tienneet että he eivät tulisi näkemään äitiään tästä lähtien niin usein kuin nykyään.

Viimeisenä hän istui itse taksiin juuri ennen kuin kuljettaja menetti hermonsa odottamiseen. Taksi lähti nopeasti kaahaamaan pois pihasta samalla kun Chase katsoi ikkunasta miehensä ja lastensa menoa haikeana.

=================================

Kommenttia? :)