Lukemaan vaan ---->

==================================

"Oletko varma, että haluat maksaa kaiken? Tuleehan tämä aika kalliiksi...", Wesley vielä varmisti Dietrichiltä, joka vain nyökkäili iloisesti.

"Tottakai haluan! Eihän mun tyttäret sentään ihan joka päivä mene naimisiin", hän huudahti selvästi onnellisena Emman ja Wesleyn puolesta.
Pari oli asunut yhdessä nyt melkein vuoden ajan. Wesleyn kanssa oli niin erilaista olla kuin Marcuksen... Wesley ei edes ollut painostanut Emmaa kihloihin, vaan se oli ollut yhteinen päätös.

Koko Emman perhe äitiä lukuunottamatta oli innolla suunnittelemassa tulevia prinsessahäitä. Vihkiminen tapahtuisi omalla takapihalla ja pappi olisi se sama joka oli vihkinyt myös Dietrichin ja tämän edellisen vaimon, eli Graziellan, Anastasian ja Albertin äidin.
Kun kyseessä olivat Emman häät, ei Dietrich tietenkään halunnut olla kitupiikki, vaan hän halusi maksaa kaiken. Olipa kyse miten suuresta määrästä rahaa tahansa.

"Minkä väriset tuolit pitäisi hankkia?", Dietrich kysyi luoden katseensa edessään olevaan listaan, johon oli kirjoitettu kaikki häiden yksityiskohdat.

"En oikeastaan tiedä... Pitää kysyä Emmalta", Wesley totesi mietteliäänä.

"Missä tyttö muuten edes on?", vanhempi mies ja katseli ympärilleen etsiäkseen tytärtään.
"Aamupahoinvointi", Wesley huokaisi pyöritellen silmiään. Dietrich nyökkäsi ymmärtäväisenä. Sama juttu joka aamu. Oli ollut siitä asti kun Emma oli huomannut olevansa raskaana. Tämä oli yksi niistä syistä, miksi pari halusi äkkiä naimisiin. He halusivat lapsen syntyvän täydelliseen ympäristöön ja lisäksi Emma ei halunnut näyttää raskauden takia mursulta häämekossaan.

Kohta tyttö kuitenkin ilmestyi keittiöön.
"Mitäs täällä puuhataan?", hän kysyi iloisena. Hän oli ollut todella helpottunut kun oli huomannut, että Wesley ja Dietrich tulivat täydellisesti toimeen keskenään. Dietrich selvästi piti tulevasta vävystään.

Wesley nousi pöydän äärestä suutelemaan kihlattuaan.
"Mietitään sitä minkä väriset tuolit hankitaan häihin. Mitä mieltä olet?", mies kysyi sitten pitäen yhä kiinni Emmasta.

Emma mietti hetken.
"Näyttäisikö vaalea puu liian arkiselta?", hän kysyi sitten katsellen vuorotellen isäänsä ja kihlattuaan.

Molemmat miehet pudistelivat voimakkaasti päätään.
"Ootko sä muuten valinnut jo minkä mekon laitat?", Dietrich kysyi sitten.

"En", Emma huokaisi ja lysähti istumaan pöydän ääreen selvästi turhautuneena.
"Graziella ja Anastasia on raahannut mulle ties kuinka monta kuuluisten suunnittelijoiden häämekkoa kokeiltavaksi, mutta yksikään ei ole vain tuntunut siltä oikealta. Tai siis oli siellä yksi valkoinen perus häämekko josta mä tykkäsin, mutta kun mulla on näin vaalea iho niin se ei vaan toiminut", hän alkoi sitten vuodattaa miesten esittäessä, että he ymmärsivät ongelman ytimen.

"Entä jos menisit siskojesi kanssa katsomaan eräästä uudesta kaupasta huomenna? Siellä on kuulemma melko upeita pukuja", Dietrich ehdotti. Emma mietti hetken, mutta nyökkäsi sitten.

Sen jälkeen hän nousi pöydästä ja lähti takaisin yläkertaan jättäen miehet taas kahden kesken.
"Naiset...", Wesley naurahti kun tyttö oli poistunut näköpiiristä. Dietrich nyökkäsi ja pudisteli sitten päätään huvittuneena.

Myöhemmin päivällä Emman uusi paras ystävä Tooru tuli suunnittelemaan tulevan morsiamen häämeikkejä. Emma oli pyytänyt maskeeraajaksi opiskelevalta ystävältään, että tämä meikkaisi hänet suurta päivää varten ja tottakai tämä oli suostunut mielellään hänen pyyntöönsä.

"Pysy nyt hemmetti vie paikallaan!", Tooru huudahti ärsyyntyneenä Emman liikehtimisestä. Hän yritti juuri kokeilla mikä poskipunan sävy sopisi Emmalle parhaiten, mutta se oli liki mahdotonta kun tyttö kiemurteli tuolissaan jatkuvasti.
"Mitä mä just sanoin?!", poika huudahti kun Emma taas hetken päästä vaihtoi asentoaan. Hän paukautti tyttöä meikkisiveltimellä päähän niin, että tämä huudahti loukkaantuneena.

"Mitä mieltä olet?", Tooru lopulta monen tunnin ahkeroinnin ja testailun jälkeen kysyi.
"Mä tykkään. Tosin huulipuna saisi olla eri sävyinen", Emma totesi katsellen peilikuvaansa tyytyväisenä.

Tooru nyökkäili myöntyväisenä.
"Ajattelin ihan samaa. Se kolmas sävy mitä me kokeiltiin sopi sulle ehkä paremmin", hän totesi sitten miettiväisenä.

"Entä kampaus? Pystyisitkö sä millään suunnittelemaan mulle täydellisen kampauksen häihin?", Emma kysyi toiveikkaana hetken kuluttua.

Tooru mumisi vaivaantuneena.
"No tuota... Hiukset ei ole ihan mun vahvinta alaa, mutta kai mä voin kokeilla", hän myöntyi hieman vastahakoisesti.

"Mutta ei mietitä sitä tänään. Mun pitää mennä pesemään kädet, ne on aivan Simmelin uusimmassa luomivärissä, joka on ilmeisesti sävyä kuusitoista - sähkönsininen."

Emma kävi pesemässä suurimman osan meikeistä pois ja palasi sitten Toorun kanssa alakertaan. He istuivat sohvalla ja juttelivat häistä.

"Ootko sä vielä valinnut morsiusneidot?", poika kysyi kuin ohimennen.
Emma olisi kyllä halunnut ottaa Toorun morsiusneidokseen, mutta valitettavasti Tooru oli mies ja olisi siten vienyt kaiken huomion sekä Emmalta, että kahdelta muulta morsiusneidolta.

"Joo. Mun siskot on mun morsiusneidot", Emma hymähti vaihtaen samalla asentoaan. Tooru vain nyökkäsi hyväksyvänä.

"Annas vähän spoileria: millaiset asut niillä on?", hän pyysi sitten.

"Sori, niillä ei ole vielä pukuja. Mennään varmaan huomenna ostamaan samalla kun katsotaan mulle mekkoa", tyttö totesi anteeksipyytävänä.
Hääjärjestelyt tosiaan olivat lyhyen varoitusajan vuoksi jääneet hieman viimetinkaan.

"Kusetat", Tooru huudahti syyttävällä äänensävyllä. Emma pudisti kuitenkin päätään vakavana.
"Väitätkö sä tosissasi, että häihin on viikko ja sulla tai morsiusneidoilla ei ole vielä edes pukuja?", poika kysyi sitten kauhistuneena.

Emma nyökkäsi häpeissään. Oli todella noloa myöntää, että hän oli näin jäljessä järjestelyjen suhteen.
"Meiltä puuttuu melkein kaikki. Ei ole edes vihkikaarta ja se on todella hankalaa hankkia näin lyhyellä varoitusajalla, vaikka isällä onkin suhteita melkein jokaiseen häätavarakauppaan kaupungissa", hän huokaisi painaen päänsä käsiinsä.

Tooru silitti hänen selkäänsä myötätuntoisena.
"Mun tuttu meni itseasiassa tässä vähän aikaa sitten naimisiin. Hän ei ole vieläkään hankkiutunut eroon hankkimastaan vihkikaaresta. Mä voisin kysyä häneltä, että voisiko hän vaikka lainata sitä", hän ehdotti sitten.

Emma nosti päänsä käsistään katsoen poikaa epäilevänä.
"Oikeesti?", hän kysyi sitten.

Tooru nyökkäsi monta kertaa putkeen.
"Jep."

Emma nousi sohvalta vetäen ystävänsä mukanaan ylös ja pomppasi sitten tämän kaulaan.
"Kiitos, kiitos, kiitos!", hän toisteli melkein itkien onnesta.
"No problem", Tooru naurahti hämmentyneenä.

==============================

Seuraavana päivänä Emma ja hänen sisarensa menivät sitten siihen uuteen kauppaan katselemaan mekkoja. Kaikki mekot olivat melko kalliita, mutta olihan kyse sentään niinkin harvinaisesta tilaisuudesta kuin Emman ja Wesleyn häät.

Tytöt kasasivat kaikki kauneimmat häämekot Emman sovitettavaksi. Emma sovitteli niitä vuorotellen, mutta sitä oikeaa ei tuntunut löytyvän.

"Mitä mieltä olette tästä?", hän kysyi katsellen itseään peilistä. Nojatuoleihin istu'utuneet Graziella ja Anastasia katselivat mekkoa arvioivasti.

"En nyt tiedä. Se on kieltämättä kaunis, mutta ei täydellinen", Anastasia totesi miettiväisenä. Graziella nyökkäili vieressä myöntyen sisarensa mielipiteeseen.

"Entä tämä? Onko tämä parempi?", Emma kysyi kohta vaihdettuaan eri mekon päällensä. Graziella ja Anastasia vilkaisivat toisiaan kuin varmistaakseen, että olivat varmasti samaa mieltä.
"Se on upea", tytöt tokaisivat sitten ihailevaan sävyyn yhteen ääneen.

"Ootteko varmoja? Tämä ei todellakaan ole mikään kaikkein perinteisin häämekko, vaikka onkin aivan ihana", Emma kysyi epäilevänä, mutta siskokset nyökkäilivät edelleen ihastuneina.

"Okei, kai mun on luotettava teihin. Nyt yrittäkää etsiä itsellenne mekot", hän totesi otettuaan mekon pois päältään ja istuttuaan penkille.

Anastasia ja Graziella juoksivat välittömästi selailemaan läpi mekkoja. Jos nämä kaksi jotain osasivat, niin se oli todellakin rahan tuhlaaminen.

Emma pystyi vain pudistelemaan päätään kun siskot esittelivät hänelle toinen toistaan paljastavampia ja häihin sopimattomimpia mekkoja.
"Hieman enemmän kangasta, kiitos", hän huokaisi tuskastuneena, kun Anastasia esitteli hänelle mekkoa joka näytti enemmänkin bikineiltä.

Lopulta Graziella löysi kauniin pinkin mekon jonka jopa Emma kelpuutti sopivaksi.
"Ottakaa molemmille tuollaiset", Emma totesi väsyneenä monta tuntia kestäneeseen shoppailureissuun.

"Se tekee 1800 simeleonia", kassaneiti totesi Graziellan kasatessa mekkoja pöydälle. Emma oli todella iloinen siitä, ettei joutunut maksamaan tuota summaa itse.

Taksi vei Graziellan ja Anastasian Rothien kartanolle ja toi Emman takaisin kotiin. Hän vei uudet asut vaatekaappiin etteivät ne likaantuisi ennen hääpäivää ja alkoi sitten etsiä Wesleytä. Kun miestä ei tuntunut löytyvän mistään talon kolkasta, Emma päätteli että tämä voisi olla takapihalla.

Siellä Wesley todella olikin. Niin kuin myös Dietrich. Miehet mittalivat katseellaan uudella tavalla sisustettua takapihaa. He olivat selvästi rehkineet Emman ollessa shoppailemassa.

Takapihalle oli hankittu melkein kaikki häitä varten tarvittava. Toorukin oli ilmeisesti käynyt tuomassa sen lupaamansa vihkikaaren ja ruokailualueelle oli jopa hankittu jonkinsortin kivilaatoitus.

"Ai hei kulta. Mitä mieltä olet?", Wesley kysyi huomattuaan kihlattunsa.

"Ihan hyvältähän tämä alkaa näyttää", Emma kohautti olkiaan ja katseli tavaroita.

"Enää puuttuu ruoat, juomat, ilmapallot ja muu pieni tilpehtööri. Löysitkö muuten sopivan mekon?", Dietrich puuttui keskusteluun.

"Kyllä. Se on täydellinen. Löydettiin myös morsiusneidoille asut", Emma selitti innoissaan. Dietrich nyökkäsi helpottuneena siitä, että enää puuttui vain ne perusasiat joiden hankkimisen kanssa ei olisi kiire.

==============================

Aika kului kuin siivillä ja pian olikin jo häiden aika. Hääpäivän aamu ei todellakaan sujunut kuten mikä tahansa aamu, vaan kaikilla tuntui olevan kiire ja väkeä saapui auttamaan aamu kuudesta lähtien.

Morsian olisi halunnut jäädä vielä vetelemään sikeitä huonosti nukutun yön jälkeen, mutta ihmiset kirjaimellisesti repivät hänet sängystä ylös meikattavaksi.

"Mä en jaksa. Mä haluan nukkua", hän valitti Toorun yrittäessä epätoivoisesti meikata häntä.
"Tää on hei sentään jessus sentään sun hääpäivä! Nyt ei ole aikaa nukkua!", Tooru tuhahti stressaantuneena.

Samaan aikaan alakerrassa sulhanen yritti syödä kaiken kiireen keskellä aamupalaa. Hän ei turhia kiirehtinyt, vaan pysyi täysin rauhallisena kaikesta huolimatta.

"Ootko sä ihan varma, että sä haluat tehdä tämän?", Dietrich kysyi katsellessaan kun Tooru laittoi Emman hiuksia. Emma nyökkäsi varmasti saaden taas kerran Toorun lyömään häntä hiusharjalla päähän liiasta liikkumisesta hermostuneena.

"Hyvä on. Tule milloin vain olet valmis", Dietrich nyökkäsi hyväksyvänä ja lähti huoneesta.

 

"Noniin, nyt olisi aika mennä sinne", Tooru totesi hetken kuluttua katsellen morsianta selvästi tyytyväisenä työhönsä.

"Niin. Käyn vielä nopeasti vessassa, mene sä vaan jo sinne istumaan", Emma valehteli. Oikeasti hän tarvisti vain hieman aikaa miettiä yksin. Nyt hän alkoi olla jo hieman hermostunut häiden vuoksi.

Tooru nyökkäsi ja lähti huoneesta jättäen Emman stressaamaan yksin.
Entä jos kaikki ei menisikään hyvin? Entä mitä häiden jälkeen tapahtuisi?

Emma oli suunnitellut elämänsä vain häihin asti, eikä tiennyt yhtään mitä sen jälkeen tapahtuisi. Tulisiko lopulta avioero vai pysyisivätkö hän ja Wesley ikuisesti yhdessä?

Nyt oli hieman liian myöhäistä alkaa katumaan, Emma tajusi. Hän huokaisi syvään, siisti mekkonsa rypyt, nosti päänsä pystyyn ja käveli ulos huoneesta.

"Missä sä oikein viivyit? Me jo luultiin että sä et tulisi ollenkaan!", Anastasia sähähti kun Emma lopulta saapui sovittuun paikkaan. Sieltä hän ja morsiusneidot jatkaisivat yhdessä matkaansa alttarille.

"Sori. Mennäänkö?", Emma vain mumisi hiljaa. Morsiusneidot katsahtivat toisiaan hämmentyneinä kohautellen olkiaan, mutta lopulta myöntyivät ja lähtivät kävelemään morsiamen perässä.

Wesley oli jo odottamassa alttarilla. Emma käveli ahdasta käytävää pitkin morsiusneidot perässään yrittäen peitellä hymyään.

"Sinullahan kesti", Wesley naurahti kun kaikki olivat istuneet paikalleen. Emma katsoi sulhastaan anteeksipyytävänä.

"Näytät todella kauniilta", mies totesi sitten hymyillen onnellisesti.

Pari vaihtoi valat ja sormukset. Häiden kohokohta oli kun sudelman aikana koko yleisö taputtutti liikuttuneena. Nyt he olivat aviopari. Wesley Barlow olikin nyt Wesley Jenner.

Emma katseli aviomiestään ja yleisöä onnellisena. Hän kävi läpi yleisössä istuvia tuttuja naamoja ja ilmeitä joita näki. Tätä päivää ei voisi pilata mikään, vai mitä?

Emman mielipide asiasta kuitenkin muuttui, kun hän näki epätoivotun vieraan muun yleisön joukossa. Kyseinen henkilökin taputti liikuttuneena ja sulautui täydellisesti muiden joukkoon, mikä olikin varmaan ollut syy siihen ettei Emma ollut aiemmin häntä huomannut.

"Äiti", Emma sylkäisi sanan suustaan kuin se olisi ollut myrkkyä. Hän ei puhunut kovaan ääneen, mutta silti kaikki kääntyivät nyt katsomaan viatonta esittävää Anna Jenneriä.

Nainen vain tuijotti tytärtään hymyillen. Emma ei kuitenkaan voinut sietää tuota ahdistavaa tilannetta, vaan lähti juoksemaan helmat maata laahaten pois paikalta. Wesley yritti estää häntä, mutta ei onnistunut.

Emman ollessa melkein talon kulmalla Anna lähti juoksemaan hänen peräänsä.
"Kulta, älä mene! Haluan sopia!", nainen huusi juostessaan.

Wesley ja Dietrich kuitenkin saivat hänet hetkessä kiinni ja pitivät häntä paikallaan.
"Sinä et mene yhtään minnekkään! Jätä vaimoni rauhaan, hän ei halua tavata sinua!", Wesley murisi uhkaavammin kuin koskaan ennen.

Annan rauhoituttua Wesley jätti tämän Dietrichin hoiteisiin. Dietrich raahasikin tämän puhutteluun kulman taakse samalla kun Wesley juoksi rauhoittelemaan järkyttynyttä vaimoaan.

Dietrich katseli Annaa kuin kaksi viikkoa sitten kuollutta eläimen raatoa. Sitten hän alkoi puhumaan mahdollisimman hiljaa, mutta uhkaavasti:
"Asia on nyt näin: Emma ei halua tavata sinua enää ikinä, enkä ymmärrä että mikä siinä on niin hankalaa sinulle tajuta. Tunnen Belladonna-poukaman vaikutusvaltaisimmat henkilöt, joten minulle ei olisi mikään ongelma hankkia sinua pois kuvioista keinolla tai toisella, jos ymmärrät mitä tarkoitan."

Mies odotti hetken Annan reaktiota. Kun tämän ilme alkoi muuttua hieman pelokkaaksi, hän jatkoi puhumista.
"Tämän varjolla suosittelenkin, että et enää koskaan, painotan sanaa koskaan, yritä ottaa yhteyttä tyttäreeni. Muuten saat kärsiä seuraukset siitä, ettet ottanut tätä varoitusta tosissasi. Ymmärrätkö?"

Anna ymmärsi, ettei kannattanut väittää vastaan. Hän tiesi kyllä, että halutessaan Dietrich voisi toteuttaa uhkauksensa. Joten hän nyökkäsi vastahakoisesti.

"Hyvä. Nyt häivy silmistäni", Dietrich murahti saaden Annan juoksemaan pois tontilta.

Wesley löysi Emman eteisestä istumasta.
"Onko kaikki hyvin?", hän kysyi istuessaan tämän viereen.

"Ei. Miten se kusipää onnistuu aina pilaamaan kaiken?", Emma kysyi pudistellen epäuskoisena päätään.

"Hän ei pilaa enää yhtään mitään. Lupaan sen", Wesley vannoi vakavana. Emma katsoi häntä hämmentyneenä, mutta nyökkäsi sitten aidosti kiitollisena.

"Unohdetaan se nyt. Mennään juhlimaan vieraiden kanssa", Wesley ehdotti ja nousi penkiltä. Hän ojensi kätensä auttaakseen Emman ylös ja Emma tarttui siihen.
"Hyvä on", nainen naurahti iloisesti ja lähti miehensä kanssa pihalle.

=============================================

Huh, nyt on tämäkin osa valmis :D 
Anteeksi, että kesti normaalia kauemmin tehdessä tätä :( Kun on nyt koulu ja päin mäntyä oleva unirytmi niin ei ole hirveämmin ollut aikaa tai innostuta pelata simssiä ja lisäksi netti katkeili about kahden minuutin välein lisätessä kuvia Photobucketiin. Mutta seuraavan osan yritän saada julkaistua normaalin julkaisurytmin mukaan!
Kommenttia, anyone? :)